keskiviikko 30.11.2022 | 06:06
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Teema

Kärsämäkinen Tarja Mikkonen ajaa taas 30 vuoden jälkeen – Ajokammo katosi lyhytterapiassa ja nyt hän ajelee lähikunnissa, kuten Haapajärvellä ja Ylivieskassa

Outi Levä
To 24.11.2022 klo 15:08

Kun Tarja Mikkonen sai ajokortin, autokoulun opettaja Juha Tanhuala kehui häntä ja palkitsi Kärsämäen Autokoulun parhaaksi oppilaaksi: “veikkaukset” nollilla, harjoitusajot hyvin ja “inssi” läpi heti.

– Tyttäreni oli tuolloin muutaman vuoden ikäinen. Kun viikkoa myöhemmin kortin saatuani ajelin perheeni kanssa soratietä, ajoin Escortin urheilumalliseksi, kertoo Mikkonen. – Auto pyöri irtohiekalla, katon kautta ympäri. “Parkkeerasin” sen ojan päälle. Oja kulki auton alla. Koko perhe oli kyydissä, onneksi turvavöissä. Autolla-ajo loppui siihen 33 vuodeksi. Kuljin aina pyörällä tai puoliso kuskasi minua.

Pari vuotta sitten Mikkonen toivoi, että voisi käydä autolla edes kirkolla, jonne on matkaa viitisen kilometriä. Samaan aikaan hänen ystävänsä Sirpa Koponen opiskeli lyhytterapeutiksi ja tarvitsi harjoitteluasiakkaita. Naiset yhdistivät toiveensa ja tarpeensa.

– Autoon nouseminen, siellä istuminen kuskin paikalla edes omassa pihassa saatikka auton käynnistäminen oli minulle sula mahdottomuus. Kammosin ajatustakin. Jos ajaisin, satuttaisin jotakin, pelkäsi Mikkonen.

Mikkosen pihassa seisoi auto, joka ei ollut aikoihin liikkunut mihinkään. Koponen mietti, mikä konkreettinen asia helpottaisi Mikkosen pelkoa.

– Ensin vain istuin autossa ja Sirpa otti siitä valokuvan. Kuvan kautta tutustuin itseeni “ratti edessäni”. Sitten käynnistin auton ja sammutin sen. Laitoin valoja päälle ja sammuttelin niitä. Kokeilin hallintalaitteita. Ajoin autolla pihalla eteenpäin ja peruuttelin sitä, useita kertoja. Sirpa oli koko ajan lähellä. Sitten siirsin autoa pihalla ihan itse.

Oli aika siirtyä lähitielle, levähdyspaikalta Mikkonen kääntyi takaisin. Nelostielle ajettiin vasta, kun se oli tyhjä tai siellä oli vähän liikennettä.

– Pienin askelin edettiin, kunnes kerran yllätin Sirpan, kun hän kutsui minut savusaunaan, muistelee Mikkonen. Kun kaarsin Sirpan pihaan, hän hämmästyi, kun autossa oli vain yksi ihminen. Minä. Kuski.

Nyt Mikkonen on ajellut lähikunnissa kuten Haapajärvellä ja Ylivieskassa ja myös syntymäkuntaansa Pudasjärvelle.

– Voin käydä kylällä milloin haluan. Pyörälläajo jäi vähemmälle ja nyt “takamus leviää”, nauraa Mikkonen.

Lyhytterapiassa käsitellään monenlaisia elämän pulmakohtia ja kriisejä: uupumusta, jaksamisen ongelmia, ahdistuneisuutta, pelkotiloja, parisuhteen tai perheen ongelmia, työhön ja opiskeluun liittyviä paineita, itsetunto-ongelmia tai vaikkapa yksinäisyyden tuomaa painolastia tai surua.

– Terapiassa edetään pienin askelin ja mielikuvaharjoitteluin, joihin asiakas turvallisesti pystyy. Kun “kynnys” ylittyy, edistyminen voi tapahtua harppauksin. Lyhytterapia on käyttökelpoinen siinä hetkessä olevien asioiden työstämiseen. Joskus riittää vain muutama terapiakerta, sanoo Koponen.

Mikkosen ja Koposen “terapiasuhde” kesti kolme-neljä kuukautta. Mikkonen sanoo, että hänen ajokammonsa kerkesi tulla niin pahaksi, että hän ei nähnyt enää autokoulun ajotunteja vaihtoehdoksi. Nyt aika oli Mikkosen mielestä “kypsä” lyhytterapiaan.

– Kiitän Luojaa, kun Sirpan minulle avuksi lähetti. Haluan sanoa kaikille, että kannattaa hakea apua vähän aiemmin kuin minä, kolmenkymmenen vuoden päästä.

#