keskiviikko 17.8.2022 | 16:58
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Haapajärvinen Elsa ”Paljas” Pylkkö juhlii elokuussa ysikymppisiään: ”Aika kuluu, varjo venyy”

Emilia Tiitto
Ke 27.7.2022 klo 06:00

– Minä vain oleskelen iästä tietämättä. Jos joku kysyy ikää, vastaan, että enemmän kuin 18, Elsa Pylkkö tokaisee, kun hänen ikäänsä tiedustelee.

Tulevalla ikävuodella kelpaa kuitenkin hieman rehvastella, sillä elokuun toinen päivä Pylkkö täyttää pyöreät 90 vuotta.

– Olen Elsa ”Paljas” Pylkkö. Sain sedältä toisen nimen kouluun lähtiessä, kun minulla ei sitä ollut, terävä Pylkkö huomauttaa.

Pylkön kotipaikka sijaitsee Oksavan Kantolassa. Hän on yksin, ilman sisaruksia, kasvanut lapsi, maalaistalon tyttö.

– En lähtenyt keskikouluun, koska en halunnut jättää äitiä. Isä sanoikin, ettei tyttöä saa lähtemään mihinkään. Halusin olla äitiä lähellä.

Lopulta isä ilmoitti tyttärensä maamieskouluun.

– Asuin siellä viikot, ja siellä oli niin mukavaa. Ei ollut äitiä enää ikävä.

Maalaistalon tytöstä tuli lopulta maalaistalon nainen.

– Isä avitti minut ja Veikon vihille, kun oli katsonut, ettemme itse saa mentyä. Hän järjesti yllätyshäät Kantolan tuvassa.

Morsiamelle avitettiin hääpuku päälle tämän tietämättä, mistä oli kysymys.

– Vaan kyllä se sulhanen taisi tietää, kun osasi armeijasta tulla. Veikko oli vastannut isän ehdotukseen, että menenpä tietenkin naimisiin.

Pylkön päivät kuluivat lantaa luoden ja lehmiä lypsäen. Aviomies oli töissä valtiolla eli paljon pois kotoa.

– Veikko osti lypsykoneen, minkä seurauksena modernit ajat tulivat Kantolaan. Oppi hän itsekin lopulta lypsämään, Pylkkö muistelee.

Parille syntyi kaksi poikaa: Jukka-Pekka vuonna 1959 ja Veli-Matti 1962.

– Kasvatin heitä vanhempieni kanssa. Lopulta Veikko päätti jäädä maanviljelijäksi ja olin siitä hyvin mielissäni. Tuntui mukavalta, kun koko perhe oli koossa.

Perhe-elämä oli onnellista aikaa.

– Veikko sanoi, ettei käsien mitta riitä osoittamaan rakkautta minua kohtaan.

Vuosia myöhemmin Veikko ehdotti, että he ostaisivat Kantolasta parin kilometrin päässä sijaitsevan Mattilan ja rakentaisivat talon eläkepäiviä varten. Kantolan tilan hoitaminen siirtyi Veli-Matin perheelle.

– Kävin välillä auttamassa Kantolassa lastenhoidossa.

Nyt Pylkkö on asunut Mattilassa melkein 20 vuotta yksin. Yhteisiä eläkevuosia kertyi vain muutama.

– Veikko kuoli 66-vuotiaana vuonna 1996 keuhkoveritulppaan. Vuonna -97 Veikosta olisi tullut virallisesti pappa. Se oli kova paikka. Hänet piti haudata ja sanoin, etten pärjää mitenkään.

Kylän naiset, naapurit ja lapset tulivat kylään ja pitivät huolta siitä, että Pylkkö pärjää. Jukka-Pekka asettui asumaan talon toiselle puolelle.

Myös pojistaan Pylkkö joutui luopumaan liian aikaisin. Jukka-Pekka kuoli vain 45-vuotiaana vuonna 2004 ja nuorempi poika Veli-Matti 55-vuotiaana vuonna 2017.

– Ajattelin, etten selviä, mutta niistäkin piti selvitä.

Nyt Pylkön luona käyvät lastenlapset, siivooja tiistaisin ja ruoka tuodaan kolmesti viikossa.

– Ei täällä ole mörköjä tai hiiriä. Päivä kerrallaan kuluu kahvia juoden. Aika kuluu, varjo venyy.

Pylkkö katselee televisiota, lukee ja aiemmin ratkoi ristisanatehtäviä.

– Kerran lastenlapset toivat sellaisen lehden, josta näki vastaukset takaa. Kurkin niitä sieltä, Pylkkö myöntää.

Monesti päivässä Pylkkö käy ulkona ja istahtaa muovituoliinsa.

– Kaikki vuodenajat ovat mukavia: talvella laitan saappaat jalkaan ja menen istumaan ulos.

Lastenlapsia mummolle on kertynyt viisi: Lilli, Ville, Väinö, Leea ja Veikka.

– Veli-Matti löysi Viivin, jolla oli ennestään kaksi lasta, Lilli ja Ville. He ovat olleet minulle aina kuin omia lastenlapsia. Myöhemmin lapsia tuli vielä kolme lisää.

Lastenlapset käyvät usein vierailulla mummollaan, ja mummo osaakin odottaa heitä. Keskenään he käyvät leikkimielistä vitsailua. Viivin perheen lampaat tulevat aina kesälaitumelle mummolle.

– En halua sisälle kissaa tai koiraa, osaan haukkua ja maukua itse. Lampaat ovat aina tervetulleita puhdistamaan ympäristöä.

Taide on ollut tärkeässä roolissa Pylkön elämässä.

– Äiti toi kaupasta vihkoja ja värikyniä. Karkasin leireille, koska isä ei tykännyt. Mutta äiti avitti taiteilemaan. Kerran maalasin koulussa kuvan samalla luokalla olleesta pojasta, ja kuva oli koko talven koulun seinällä.

Pylkkö maalasi yhteensä 35 vuotta ihmisiä, maisemia ja asetelmia. Hänen teoksiaan nähtiin myös useissa näyttelyissä.

– Taidemaalari Erkki Sakari Heinonen pyysi minua mukaan kansainväliseen näyttelyyn Viitasaarelle, se oli mahoton paikka maalaispitäjän kasvatille.

Viitasaaren jälkeen taiteilijan ura urkeni.

– Kun vanhin poikani kuoli, into laantui. Maalaamiseen pitää olla inspiraatio. Telinkankaan Eila kannusti kuitenkin maalaamaan vielä Jukan muistonäyttelyn.

Pylkön taulut edustavat modernia naivismia, ja hän on saanut vaikutteita muun muassa van Goghilta. Vuonna 1999 Pylkölle myönnettiin Haapajärven kaupungin kulttuuripalkinto.

Pylkkö myöntää, ettei 90 vuotta ole ollut aina ruusuilla tanssimista.

– Olen sitkeä, vaikka olenkin yksin kasvanut. Teen, mitä itse haluan, ja neuvon lastenlapsia olemaan ihmisiksi.

Lastenlasten mukaan huumori on mummon pitkän iän salaisuus. Mummolla itse on asiasta toinen näkemys:

– Tykkään olla olemassa.

Vaatimattomasti Pylkkö arvelee, ettei syntymäpäivää tarvitse juhlia. Vieraita kuitenkin odotellaan käymään pitkin vuotta, ei vain ysikymppisillä.

– Juhlimme perheen kesken. Jos joku sattuu käymään, kyllä ovi avataan, mummo lopulta nöyrtyy.

#