keskiviikko 17.8.2022 | 15:33
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Jouni Tilli kolumnissaan: Torjuntavoittoja metsästämässä

To 28.7.2022 klo 06:00

Pääministeri Esko Aho totesi vuonna 1995 eduskuntavaalien olleen keskustalle torjuntavoitto neljän rankan hallitusvuoden jälkeen, vaikka puolue menetti 11 kansanedustajanpaikkaa ja viisi prosenttiyksikköä kannatuksestaan. Määritelmää ei haitannut, että vaalien tavoitteeksi oli asetettu ”veret seisauttava torjuntavoitto” eli paikkamäärän säilyttäminen 55:ssä. Ahon retoriikka on kuvaava esimerkki termin joustavuudesta: mikä tahansa tulos tai päätös voi tarpeen mukaan olla torjuntavoitto. Sen avulla rökäletappiokin on helpompi niellä.

Termiä on alkujaan käytetty sotien yhteydessä. Vuonna 1940 jääkärieversti, Jääkärimarssin sanoittanut Heikki Nurmio kirjoitti, että Kannaksen torjuntavoitot tulisivat muodostamaan Suomen historiassa voimanlähteen, josta saataisiin tukea ja uskoa olivatpa ajat miten vaikeat tahansa. Myös jatkosodan aikana yksittäisiä taisteluita kuvattiin torjuntavoittoina. Tunnetuimpia näistä ovat kesän 1944 taistelut Tali-Ihantalassa ja Vuosalmessa. Suurista miestappioista ja ajoittain kaoottisesta perääntymisestä huolimatta Neuvostoliiton suurhyökkäys kyettiin lopulta pysäyttämään.

Jatkosodan aikana torjuntavoitto esiintyi myös liittolaismaa Saksan tiedotteissa, joita julkaistiin säännöllisesti suomalaisissa lehdissä. Osa tiedotteista oli puhdasta propagandaa. Sisilian menettäminen elokuussa 1943 puettiin torjuntavoitoksi. Vielä loppuvuodesta 1944 Saksan perääntyessä juoksujalkaa raporteissa ylistettiin armeijan ja SS-joukkojen saavuttamia ”täydellisiä torjuntavoittoja”.

Heti sodan jälkeen termiä pidettiinkin kansallissosialistien harjoittamana totuuden vääristelynä. Suomen Sosialidemokraatti huomautti, että ”torjuntavoitto” oli tarkoittanut samaa kuin ”suunnitelmallinen perääntyminen” tai ”joustava puolustus”. Myös porvarillisessa lehdistössä todettiin, että saksalaisten ”torjuntavoitot” olivat olleet todellisuudessa perääntymistä suurin tappioin.

Äärivasemmisto politisoi torjuntavoiton käsitteen. Vuosina 1945–1950 oli lukemattomia lakkoja ja mielenosoituksia. Ne liittyivät kommunistien ja sosialidemokraattien väliseen kamppailuun SAK:sta. Usein taustalla olivat myös palkkataistelut. Jatkuva hintojen nousu ja palkkojen riittämättömyys olivat isoja ongelmia. Vuonna 1946 inflaatio oli 60 prosenttia ja vielä vuonna 1948 melkein 35 prosenttia.

Kommunistit sivaltelivat SDP:n johtajia ja heidän liittolaisiaan SAK:ssa siitä, että hinnat nousivat enemmän kuin palkat. Kyseiset johtajat olivat laitavasemmiston mukaan alkaneet muistuttaa ”natsilaisia torjuntavoittajia”. He olivat aiheuttaneet työväestölle karvaita häviöitä mutta ”siitä huolimatta ilmoittavat voittavansa jatkuvasti”. Tappio tarkoitti ”hitleriläisessä sanastossa samaa kuin torjuntavoitto”, kommunistit korostivat.

Jatkosodasta tuli torjuntavoitto vasta 1950-luvulla – sitä ennen puhuttiin yleisesti hävitystä sodasta. Kannaksen taisteluissa komentajana ollut Lennart Oesch julkaisi vuonna 1956 muistelmateoksen, jossa hän sanoi koko jatkosodan olleen ”suuri torjuntavoitto” samalla tavoin kuin talvisota. Näkemys jäi elämään kollektiiviseen muistiin. Siitä tuli melkeinpä kiveen hakattu totuus Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Sota oli ollut voitto, koska Suomea ei valloitettu eikä yhteiskuntajärjestelmä muuttunut. Hyökkäysvaihe ja liittolaisuus natsien kanssa jäivät tässä tulkinnassa sivujuonteiksi.

1990-luvun puolivälistä lähtien torjuntavoittoja on yritetty saada EU:sta. Esimerkiksi vuonna 2003 ministeri Juha Korkeaoja luonnehti maatalousratkaisua torjuntavoitoksi, jonka kanssa oli mahdollista elää. Tilatuki korvasi tuotantoon sidotut tuet. Kaikkea viljan ja nautojen tukea ei kuitenkaan irrotettu tuotannosta, eikä maidon hinta alentunut niin paljon kuin oli esitetty. Tuottajat ovat sen sijaan usein olleet sitä mieltä, että ”niin sanottuihin torjuntavoittoihin” ei yksinkertaisesti ole varaa.

Poliittisessa retoriikassa torjuntavoitto onkin ollut kiistanalainen ja ketterä käsite. Yksille sama tulos on antanut aiheen juhlaan, toisille kitkerään kritiikkiin. Vastustajien torjuntavoittopuheet puolestaan aiheuttavat aina hilpeyttä. Sotien yhteydessä sarkasmille ja leukailulle ei ole ollut yhtä paljon sijaa. Ehkäpä voidaan kiteyttää, että politiikassa torjuntavoitto on tappio mutta sodassa voitto.

Jouni Tilli

Kirjoittaja on reisjärvinen dosentti, joka tutkii poliittista ja uskonnollista vallankäyttöä retoriikan näkökulmasta. Tällä palstalla hän pohtii muun muassa Selänteen alueen kuntapolitiikan ihmeellistä maailmaa.

#