keskiviikko 6.7.2022 | 22:27
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Juhannusperinteet, onko niitä enää nykyään?  – Kerää jutusta hauskimmat juhannustaiat ja kokeile niiden toimivuutta

Seija Martiskainen
To 23.6.2022 klo 06:00

Juhannusta vietettiin alun perin vuoden valoisimpana päivänä eli kesäpäivänseisauksen aikaan, josta katolinen kirkko siirsi juhlan vieton kesäkuun 24. päivään eli vietettäväksi puolta vuotta ennen joulua. Nykyisin juhannusta juhlitaan Suomessa ja Ruotsissa kesäkuun 20. ja 26. päivien välisenä lauantaina. Suomessa näin on ollut vuodesta 1955 lähtien.

Juhannus tarkoittaa valon ja keskikesän juhlaa. Suomessa, Ruotsissa ja Baltian maissa juhannus on ollut alun perin muinaisuskontoon liittyvä juhla. Monet kristilliset kirkkokunnat viettävät juhannusta Johannes Kastajan syntymäpäivänä, mistä tulee nimi juhannus.

Juhannuksena taiotaan ja uskotaan moniin pieniin tekoihin.

Suomalaiseen kansanperinteeseen kuuluu tukku hupsuja ja harmittomia juhannustaikoja. Usko taikuuteen lienee hiipunut, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Juhannuskokon, kokkovalkean, juhannustulen tai kokkotulien eräs alkuperäinen tarkoitus on ollut pitää pahat henget loitolla. Vastaavia tulia on poltettu myös talvipäivänseisauksen aikoihin. Ilmeisesti uskottiin, että näinä taianomaisina aikoina, kun auringon liike näyttää pysähtyvän vähäksi aikaa ääripäähänsä, tulevat henkiolennot levottomiksi ja lähtevät liikkeelle.

Yleisimmin juhannustaikoja on käytetty, kun on koetettu hankkia itselle onnea sekä hyvän sadon saamisessa, että lemmessä.

Jos tyttö laittaa tyynyn alle seitsemän eri kukkaa, hän näkee tulevan sulhasensa unessa. Toinen versio tästä on se, että jos laittaa sitomattoman vihdan tyynyn alle, näkee sulhasen sitovan vihdan. Yhdessä tutussa variaatiossa pitää kerätä yhdeksän eri kukkaa yhdeksältä eri niityltä.

Juhannuskokon savu kääntyy siihen suuntaan, kuka menee seuraavaksi naimisiin.

Tulevan puolison kuvan näkee, jos juhannusyönä katsoo lampeen rantakiveltä. Toinen versio samasta on se, että sulhasen kuvan näkee tuijottamalla kaivoon.

Juhannuksena keskiyöllä kolmen tien risteyksessä seisova nainen näkee tulevan sulhasensa.

Kun juoksee ruispeltojen ojia pitkin, yhdeksännessä ojassa tulee tuleva sulhanen vastaan.

Juhannuksena näkee unta tulevasta sulhasesta, jos laittaa vasemman jalan sukan väärinpäin jalkaan.

Alasti pyöriminen kasteisella niityllä juhannusyönä tuo naimaonnea.

Mihin suuntaan juhannuskokon kärki kaatuu, siltä suunnalta sulhanen löytyy.

Jos juhannusyönä kuulee käen kukkuvan, kukkumisten kerta kertoo sen, kuinka monta vuotta menee vielä sulhasen löytymiseen.

Juhannusaaton yhteiset ruoat kaikkialla Savossa olivat kalapaisti, kalakukko ja riisipuuro. Tuore suolakala kuului juhannuspöytään myös. Se oli lahnaa, haukea, kuhaa, lohta, muikkua, siikaa tai säynettä.

Tuoretta kalaa valmistettiin pöytään kalakukkona, kalapaistina, soossikalana, halstrattuna tai uunissa paistettuna. Juhannuksen kokkotulille liittyviä kalaruokia olivat rantakala ja pökkelöpaisti. Kokkotulilla voitiin keittää myös tuohisvelliä, joka keitettiin tuohisessa keittoastiassa. Ylä-Savossa paistettiin juhannukseksi muurinpohjalettuja, jotka voitiin paistaa esimerkiksi juhannuskokolla muuripadan pohjalla. Perinteinen juhannus ruoka oli myös juhannusjuusto. Vanhanajan täysmaidosta valmistettu juhannusjuusto eli makiajuusto, punainen juusto tai kansan suussa juustokeitto kuuluu erottamattomasti pohjoispohjanmaalaiseen juhannuksen viettoon.

Itselläni juhannukseen kuuluu perunasalaatti, nakit, sillit, hedelmäsalaatti ja grillattu liha. Usein myös savustettu lohi.

– Taikoja ei ole tarvinnut tehdä ja tiedä häntä uskoisinko edes moisiin. Juhannus on perheen juhla ja nautin siitä paljon, miltei yhtä tärkeä kuin joulu.. No ei aivan, mutta unohdin sanoa.. Kalastus kuuluu meidän perheen juhannukseen, naurahtaa kirjoittaja.

#