keskiviikko 28.9.2022 | 13:08
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Marketta Viitalan terveiset Aleksanterin Teatterista: "Nuoren tanssin kevät 2022 – Ilmassa aitoa tanssin iloa ja toiveikkuutta"

To 14.4.2022 klo 11:36

Myös kulttuurin ja ja taiteen kentällä jaetaan huomionosoituksia – mitaleja harvoin, vuosittain palkintoja ja stipendejä.

Aleksanterin Teatterin (entinen Oopperatalo) näyttämöllä vietettiin 27.3.22 poikkeusjuhlaa, jossa jaettiin sekä vuoden 2022 että koronan väliin jättämän, vuoden 2020 palkinnot. Tanssi on siitä erikoinen laji, että samassa palkintorivissä seisovat sekä koreografi-opettajat että tanssijat, usein myös näyttämöllepanon taitajat. Suurimman huomion kohteena ovat elämäntyöstään palkitut. On mahtava kannustus nuorelle tanssijalle saada tunnustus tämänkaltaisessa tilanteessa, kauniin salin täyttävän yleisön suosionosoitusten raikuessa.

Niin ikään monella heistä oli upea tilaisuus esiintyä gaalassa. Takametsien näkökulmasta pienen ihmettelyn aihe oli, ettei muun Suomen todella runsas nuorten tanssijalahjakkuuksien kirjo tullut lainkaan huomioiduksi. Tällä kertaa olisi luontevasti löytynyt linkkikin, yhden palkitun erikoislahjakas ja jo menestynyt tanssija – vielä poika, joka luo itse teoksensa – alueellamme jo tuttu Vertti. Lieventävä asianhaara on koko maan erittäin surullinen nuoren tanssin ja yleensä nuorten taiteen saavutusten lähes olematon näkyvyys tiedotusvälineissä. Sen korjaamisessa meillä yksi tärkeä haaste...

Tanssityöstään palkitut ovat vuosittain vastaavin vaativin perustein tanssitaiteen ammattikunnasta valittuja ansiokkaita toimijoita. Erikoispalkintojen taustalla on vahva, tasokas, kattava ja monipuolinen ura, joskus toki ajankohtainen erikoisperuste.

Vuoden 2022 Pro Dance -elämäntyöpalkinnon sai 50 vuotta sitten tanssiteatteri Raatikon perustanut taiteen akateemikko Marjo Kuusela (ryhmäkuvassa vasemmalla) Pyhäjärven ja Jokilaaksojen tanssi-ihmeen kanssaideoija ja toteuttajatuki v. 1975-2016, edelleen toivottu vierailija.

– Äkkimuistissa – huomenna varmaan jotain muuta - Huippukohtia tanssielämässäni ovat ensimmäiset isot koreografiset työt; Tampereen Työväen teatteri: Rouva joutaa pellolle, Työläisvaimo ja Väki ilman valtaa – Tanssiteatteri Raatikko, Seitsemän veljestä – Kansallisbaletti, Turun palo - TV 2, 1982 ja paljon muuta. Nyt ”eläkevuodet” ja 56 eri tanssillista teosta niiden aikana, Kuusela sanoi.

– Tulevaisuus. Tällä hetkellä tuntuu vaikealta puhua tulevaisuudesta. Se tulee monella tavoin olemaan erilainen kuin mihin olemme nyt tottuneet; taide tulee kuitenkin aina olemaan yksi osa ihmisen historiaa, se muokkaa yhtenä kulttuurin osatekijänä meidän maailmamme kuvaa. Tanssitaide kuten muutkin taiteen alueet muuttavat muotoaan, saavat vaikutteita muista taiteenaloista. Aina se on tärkeä ihmisen kulttuurille, osa hänen ajatteluaan ja elämäänsä. Mitä rikkaammissa muodoissa ihminen sen kokee, sitä avarampi ja kehittyvämpi on hänen ajattelunsa maailmasta, hän jatkoi.

Vuoden 2020 palkinnot:Lucia Nifontova -elämäntyön erikoisstipendin saaja Marketta Viitala (kuvan 15. oik.) koreografi, pedadogi ja opetusneuvos, joka aloitti pedagogin uransa 1950-luvulla lasten ja nuorten tanssin edistämiseksi. Hän erikoistui 1960-luvulla esittävään liikuntaan ja erityisesti lasten ja nuorten tanssiin. Pedagogin ja koreografin uransa lisäksi hän on toiminut valtakunnallisissa luottamustehtävissä tanssin ja lastenkulttuurin parissa. Hän on ollut myös useiden tanssitapahtumien, kuten Oulun Arktisten askelet, Pyhäjärven Täydenkuun tanssit -festivaalien alkuunpanija ja julkaissut alaan liittyvää kirjallisuutta. Marketta Viitala on palkittu mm. Lastenkulttuurin valtionpalkinnolla vuonna 1998, Pohjois-Pohjanmaan Kulttuuripalkinnolla v. 2006 sekä useilla alan muilla huomioinneilla, erikoisuutena v. 2019 Keski-Pohjanmaan Liikunnan (Kepli) Uno-palkinto tanssinopetustyöstään.

Läheisjuhlaan oli myös todella aihetta. Alueemme tanssin palkittuna edustajana allekirjoittanut osaa ehkä parhaiten kiittää Suomen tanssin taustavoimia omasta perheestä kylään, paikkakuntaan, alueeseen ja valtakuntaan asti. Ilman tukijoukkoja olisin pääasiassa istunut autossa. Tästä syystä Viitaloitten nykyinen koti Helsingissä täyttyi ihanasta joukosta: Veteraanit Maire ja Rami Laakkosista , ikitukija Jouni Hautakankaasta ja Ailasta, alueemme tanssin 2000-lukua voimauttaneista Kajaanin pojista aikuistuneina kumppaneineen ja äiti-Marrusta seuraavan polven Aarniin sekä tanssimme monet värikkäät menestysesitykset mahdollistaneeseen Marjoon. Sirpa-siskoni loihti herkut ja allekirjoittanut uuskalusti olohuoneen. Ja ennen gaalaa siellä kaikilla oli tosi mukavaa – koronasta vapautumisen kertoimin!

Marketta Viitala

Kirjoittaja on alueellamme vaikuttava tanssipedagogi-koreografi ja opetusneuvos

Yhden Jokilaaksojen tanssin vastuunkantajan mietteitä

Harva on pysähtynyt miettimään, miksi Jokilaaksojen nuori tanssi on yltänyt kaikkeen siihen, josta olemme saaneet nauttia ja joka on kannatellut yli 10 nuorta tanssin ammattiopintoihin asti. Lahjakkuushan täällä on ollut – pääosin piilossa 1960-luvulle asti. Silloin todella suurten ikäluokkien keskellä osuin Pyhäjärvelle juuri taidetanssin annin sisäisen kaipuuni toteuttajaksi löytäneenä. Hietakylän koululla jo kohtasin suorastaan tanssilahjakkuden ruuhkan, poikia myöten, avarakatseisen johtokunnan ja aina valmiit talkootoimijat. Nyt muistan, että jo toisena vuonna menestyimme alueen ”Henkisissä kilpailuissa” laululeikillä ”Kapteeni katsoi horisonttihin...” - hienot asut yhä tallella!

Parissa vuodessa huomasin, että voin tehdä samaa koko paikkakunnan lasten ja nuorten parissa. Valmis yhteisökin oli - Pyhäjärven Naisvoimistelijat ry, vakavarainen mutta silloin uuvahtanut. Tuolloin naisvoimistelu oli Suomessa lähellä (nyky)tanssia, samasta lähteestä ammentavaa luonnollista liikettä. Vuoden 1966 Suurkisoissa Pyhäjärven tyttöjä, neitoja ja naisia oli jo yli 100 ja eturivissä saimme kantaa vastuuta. Tästä joukosta kehkeytyivät tanssiryhmät; Vaakalinnut 1982, Kurjenpolvet ja Pyhäjärven Poijjat 1987 ja Jokilaaksojen Nuori Tanssi 1989. Opettaja-koreografeja osui rinnalle harvakseltaan, mutta talkoootiimimme olivat maan ajoittain kansainvälisenkin kuulu ilmiö, ensin vuosia Miina Jokelan ja nyt pisimpään Maire Laakkosen johdolla. Vuodet 1966-2015 ovat uskomaton yhteistoiminnan, oikeaan osuneitten yltiöpäisten ideain ja lahjakkuustihentymän onnistuneen ”viljelemisen ja sadonkorjuun” ajanjakso. Se ansaitsee oman kirjaamisensa aikanaan. Syvä suru hiertää sisintä kaiken tuon perimmäisenä altavastaajana, yhä lahjakkuuden mahdollisuudet tiedostavana seuratessani kaiken hiipumisen pitkää kautta.

Liekö pandemia avannut solmuja – viime vuodet ovat tarjonneet iki-optimistille sykähdyttäviä näkymiä: Vertti-poika omine koreografioineen edistyy ja tunnetaan jo laajalti, Kurjenpolvet-neidot osoittivat herkän ilmaisun yhä kuuluvan alueen tanssilahjakkuuteen ja Mimmi Marjamaan railakkaassa, ryhmien käsittelyn taitavassa ohjauksessa Uusikuun ryhmä on jo maistanut menestyksen ensi makuja. Jospa jumiutunut

päätäntäporras ja vanhemmat viimein ymmärtävät, että yhteiskuntamme tuki tanssitaiteelle edellyttää myös lahjakkuuksien vaalimista kohdennetun koulutuksen ja säännöllisen esitystoiminnan muodossa. Polun pää on onneksi löytynyt. Aidolla yhteistyöllä vaikeudet voitetaan. Onnea matkaan meille asiaan uskoville!

Kaiken yllä kuvatun vapauttavan, palkitsevan ja sisintä hoitavan taiteen antaman toiveikkuuden rohkaisemana toivon sydämestäni että edessä on Jokilaaksojen nuoren tanssin, tanssin kokijain ja tukijain vastaavien toimien uusi tuleminen...

Kiitollisena, parhain toivotuksin

Marketta Viitala

www.markettaviitala.fi & www.tanssiaitat.fi

#