tiistai 24.5.2022 | 12:40
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Joulukalenterin kahdeksas luukku: Musiikki on henkireikä ja rotanloukku – Haapajärvinen Rat Trap soittaa punk rockia, haaveilee liveyleisöstä ja kannustaa nuoria musisoimaan

Emilia Tiitto
Ke 8.12.2021 klo 06:00

Alex Junnikkalaa, Arttu Hautakangasta ja Jani Paanasta yhdistää kaveruuden lisäksi yksi yhteinen tavoite: päästä joskus soittamaan lavalle liveyleisön eteen. Haave on kulkenut jokaisen matkassa pikkupoikavuosista asti, ja on yhä voimissaan.

– Olemme ihmisinä samanlaisia, meillä on samanlainen ajatusmaailma, mikä on tärkeää bändihommissa. Tulemme toimeen treeniksellä ja treeniksen ulkopuolella, kolmikko kertoo.

Jotta lavalle voi kavuta, täytyy tietää, missä nimissä soittaa. Rehellisen bändin perustaminen on ollut niin Junnikkalan, Hautakankaan kuin Paanasenkin tähtäimessä jo vuosia. Kaverukset ovat soitelleet yhdessä hauskaa pitääkseen ja huomanneet samalla toimivansa hyvin yhteen.

– Arttu sanoi yksi ilta, että nyt perustamme oikeasti bändin, koska me osataan soittaa ja pystytään tekemään musiikkia.

Musiikki on kaveruksille yksi rotanloukku. Samoin kolmikko kuvailee treenikämppäänsä – sinne on helppo jäädä jumiin. Siitä syntyi bändin nimi.

– Rat Trap ei tähtää suoraan mahdottomuuksiin. Otamme päivän kerrallaan rennolla meiningillä. Paikalleen me emme kuitenkaan jää, vaan treenaamme aktiivisesti, bändiläiset kommentoivat.

Rat Trap treenaa Haapajärvellä sairaalan mutkassa, jossa harjoittelevat myös lukuisat muut paikalliset kokoonpanot.

– Täällä on hyvä meininki – kuin kotonaan olisi. Samassa rakennuksessa on yhdeksän bändiä, jotka kuuntelevat mielellään toistensa soittoja. Iso kiitos kaupungille, että tällaisia tiloja löytyy nuorille. Muistamme hyvin ajat, jolloin treenikämppiä ei ollut vaan harjoittelu tapahtui autotalleissa. Sanottakoon vain, että Suomen talvet ovat kylmiä.

Pitkästä soittotaustasta on ollut hyötyä bändin perustamisessa.

– Keräsin levyjä jo eskarissa ja aloitin kitaransoiton 8-vuotiaana, Junnikkala muistelee.

Junnikkala ja Paananen ovat olleet parhaita kavereita esikouluvuosista asti.

– Minäkin kokeilin kitaraa 8-vuotiaana, mutta siitä ei tullut oikein mitään. Myöhemmin löysin rummut, ja innostus heräsi uudelleen, Paananen kertoo.

Paanasen vastatessa Rat Trapin rumpalistin roolista ja Junnikkalan toimiessa kitaristina ja laulajana soittaa Hautakangas bassoa.

– Löysin kitaran 13-vuotiaana, ja siitä saakka se on kulkenut jatkuvasti mukana. Bassoon tartuin, koska Rat Trapiin ei tahtonut löytyä sopivaa basistia, Hautakangas toteaa.

Rat Trap soittaa punk rockia, teemoinaan erityisesti rakkaus ja kauhu.

– Musiikillisesti tykkäämme punkista. Sitä ei ole helppo soittaa, mutta se on vapaata: sääntöjä ei ole. Punkissa elää kantaaottavuus. Meidän musiikkimme ei ole yhteiskunnallista, mutta kappaleissa on vahva sanoma.

Covereiden lisäksi trio tekee itse omia kappaleita. Biisit syntyvät yhteistyöllä, joskin sanat ovat pitkälti Junnikkalan käsialaa.

– Haluamme julkaista omaa ja soittaa sitä muille. Olen kirjoittanut biisejä 2016 vuodesta lähtien, mutta en koskaan aiemmin tosissani. En ajatellut, että joskus julkaisisin omaa musiikkia, Junnikkala myöntää.

Kolmikko tietää, että hyvä musiikki ei synny väkisin. Rat Trap ei yritä mitään vaan yrittämisen takia, vaan tekeminen kumpuaa suoraan sydämestä.

– Emme kiirehdi tavoitteiden kanssa. Tammikuussa heitämme yhden yksityistilaisuuden, mutta muuten aloitamme keikkailun, kun olemme siihen valmiita.

Rotanloukussa olevat muusikot eivät kuitenkaan jää laakereille lepäämään.

– Joulukuun aikana Sexgangin Mikael Åman yrittää ehtiä äänittää meille oman EP:n oman bändinsä kiireiden lisäksi ennen armeijaan lähtöä. EP:llä tulee olemaan kaksi omaa ja kaksi coverkappaletta.

Oman musiikkibisneksensä lisäksi Rat Trap haluaisi auttaa muita uusia tulokkaita pongahtamaan pinnalle.

– Haapajärvellä oli ennen usein bändi-iltoja. Homma kuitenkin lopahti jossain vaiheessa täysin. Me voisimme olla isona auttavana kätenä, jos bändi-iltoja alettaisiin taas järjestämään talkootyönä. Sellainen toiminta innottaisi nuoria soittamaan.

Soittamisen lisäksi bändi-illoissa olisi toinenkin tärkeä sanoma.

– On hyvä muistaa, että sosiaalinen media ei ole ainoa paikka, missä kohdataan. Keikoillakin voi tavata ja jutella.

Rat Trapin innoittajana ja kannustajana on toiminut haapajärvislähtöinen Lehtivihreät.

– Esikuvana he toivat kovan halun tehdä julkaistavaa musiikkia. Olemme saaneet heiltä paljon hyviä neuvoja, ja he ovat tsempanneet meitä musiikin teossa. Lehtivihreät on viimeisin isomman yleisön tietoisuuteen pongahtanut punkrock yhtye, joten ehkä olemme heidän jälkeläisiään.

Musiikki on bändiläisille henkireikä, jota ilman ei pärjää.

– Jos on hankalaa, musiikin kuuntelu tai soittaminen on helppo terapia. Musiikki on kulkenut matkassa koko ajan, ja siitä saa aina hyvän fiiliksen. Toiset tykkäävät kutoa, toiset pelata pesäpalloa, me tehdä musiikkia, kolmikko summaa.

#