torstai 19.5.2022 | 12:02
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Urheilu

Katri Hautakangas on rakastanut liikuntaa koko ikänsä – Uusia tavoitteita kohti lähdetään triathlonin pronssimitali kaulassa

Emilia Tiitto
Ma 30.8.2021 klo 13:52 | päivitetty pe 09:33

Haapajärvinen Katri Hautakangas oppi uimaan 4-vuotiaana. Seuraavaksi häntä alkoivat kiinnostamaan juokseminen, ja pian perässä tulivat pyöräily, kuntosaliharjoittelu ja jumpat. Urheiluhulluksi itseään kuvaileva Hautakangas rakastaa treenaamista.

– Olen luonteeltani kilpailuhenkinen, ja haluan kokeilla omia rajojani. Vaikka lähtöviivalla olen jännittäjä, on maaliin tullessa fiilis kuin voittajalla

Tällä hetkellä Hautakangas liikkuu viikossa 20 tuntia. Loppuaika jaetaan työn, perheen ja ystävien kesken. Telkkaria aktiivinen Hautakangas ei katso kuin talvisin kuntopyörän selästä.

– Palautuakseni tarvitsen paljon unta, ja nukunkin kuin pikkulapset. Myös ruokailu on tärkeää. Olen huomannut, että mitä enemmän ikää kertyy, sitä hitaammin palautuu.

Toissa viikonloppuna Hautakangas juhlisti uusinta mitaliaan.

– Minulla ei ole koskaan sijoittumistavoitteita, kun lähden kisoihin. Teen aina oman suoritukseni, ja pyrin voittamaan itseni eri lajeissa. Maalissa kuulen, miten kilpasiskot ovat suoriutuneet.

Hautakangas sijoittui ikäluokassaan kolmanneksi täysmatkan Ironman-triathlonissa, joka pidettiin Tahkolla 14.8. Triathlonissa uidaan samaan syssyyn 3,8 kilometriä, pyöräillään 180 kilometriä ja juostaan maraton.

– Tavoitteenani oli selvitä maaliin ja juosta nopeammin kuin Tallinnan triathlonissa muutama vuosi sitten.

Hautakankaan molemmat tavoitteet täyttyivät: hän ylitti maaliviivan ajassa 11 tuntia ja 40 minuuttia.

– Uinnille kertyi hirveät suorituspaineet, sillä kaksi vuotta sitten Tahkon triathlonissa sain keuhkopöhön ja vetäisin vettä keuhkoihin. Se jäi kaivelemaan, mutta päätin, etten voi lopettaa epäonnistumiseen.

Hautakangas on treenannut valmentajansa avustuksella triathloneihin viimeiset kolme vuotta. Valmentajan lisäksi uimatreeneihin on kannustanut Hautakankaan aviomies.

– Hän suppaili tänä kesänä 20–30 kilometriä, kun harjoittelimme avouintia. Kisoissa uinti meni mukavasti, suorastaan nautin siitä.

Urheilukello oli kuitenkin tehnyt tenät, eikä ollut lähtenyt käyntiin uinnin aikana.

– En tiennyt, kauanko minulla oli uinnissa mennyt, kunnes mieheni huusi, että tunti ja 19 minuuttia.

Vedestä noustuaan Hautakangas hyppäsi pyörän selkään ja lähti kohti 180 kilometrin lenkkiä.

– Tahkolla maasto on mäkistä ja tuulikin oli kiitettävä. Ensimmäiset 40 kilometriä tuntuivat hirveälle, kun jaloilla kesti tottua liikkeeseen.

Polkiessaan Hautakangasta jännitti, kerkeääkö vesisade yllättää ja tehdä kapeilla renkailla polkemisen vaaralliseksi.

– Kerkesin pois pyörän selästä ennen vesisadetta – se kasteli vasta juoksuosuudella.

Viimeistä osuutta varten Hautakangas vetäisi lenkkarit jalkoihinsa ja aurinkolipan päähänsä. Maratonin alkutaipaleella yleisöstä huudettiin, että enää loppukiri jäljellä. Myös Pippa Laukka antoi tsemppiläpsyjä kannustusjoukoista.

– Juostessa jalat tuntuivat kevyeltä, ja ensimmäiset 20 kilometriä menivät mukavasti. Sitten vatsa ei enää huolinut sapuskaa, ja meni sekaisin, mistä seurasi tosi huono olo.

Kamppaillessaan pahaa oloa vastaan Hautakangas kuuli miehensä huutavan yleisöstä, että kolmas sija on tuloillaan, kunhan Hautakangas vain selviytyisi maaliin.

– Taistelin loppumatkan ja olin onnellinen, kun vihdoin pääsin maaliin.

Tahkolta Hautakankaalle avautui paikka MM-kisoihin Havaijille, mutta epävarman koronatilanteen vuoksi Hautakangas kieltäytyi paikasta.

Hautakangas pitää pelottavana ajatusta, ettei saisi enää koskaan liikkua.

– Luulen, että löytäisin jonkin toisen intohimon kohteen, johon voisin tarmoni purkaa. Toisaalta urheilulajeja on niin paljon, että löytäisin varmasti jonkin itselleni sopivan lajin.

Liikunta ei olekaan Hautakankaalle pelkkää fyysisen kunnon ylläpitämistä ja kehittämistä, vaan myös oman mielenterveyden hoitoa.

– Nautin myös ihmisten seurasta. Töiden jälkeen olen käynyt uimassa, ja siellä sama porukka moikkailee ja tulee juttelemaan. Sama pätee kuntosalilla, missä heitämme hauskaa juttua saman porukan kesken.

Hautakangas kaipaa lenkkiseuraa, mutta vapaaehtoisia ei ole löytynyt helpolla.

– Talvella hiihdin mieheni kanssa 30–60 kilometrin lenkkejä, ja eräs tuttava oli huolissaan, että mieheni joutuu liian koville. En tietenkään pyydä ketään lenkkikaveriksi, ja sitten vedä lenkkiä täydellä teholla, Hautakangas naurahtaa.

Toisten neuvoihin Hautakangas suhtautuu myös avoimin mielin.

– Kerran olin Oulussa uimassa, ja viereisellä radalla ui vanhempi mies, entinen kilpauimari. Hän mainitsi minulle, että oikean käteni veto on huonompi kuin vasemman. Se oli mahtava neuvo. Muuten ei kehity, jos ei kuuntele ja ota neuvoista vaaria.

#