maanantai 18.10.2021 | 21:00
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Teema

90-vuotias talovanhus oli huomiota ja hellyyttä vailla, kunnes Antero Heiska halusi pelastaa vanhan koulurakennuksensa

Emilia Tiitto
Pe 21.5.2021 klo 18:00 | päivitetty ke 12:43

300 metrin kujatien päässä seisoo elämää nähnyt punamullalla maalattu talovanhus. Upean punaisen värinsä lisäksi kaksikerroksista klassistyylistä rakennusta komistavat peiterimalaudoitetut seinät ja peltinen konesaumattu katto. Talon etupuolella tulijaa tervehtii kaksi avokuistia.

– Oikeanpuolimmaisesta ovesta sisään kulkivat opettajat ja vasemmanpuoleisesta jonossa oppilaat, muistelee Antero Heiska, joka on itsekin ollut yksi noista oppilaista.

Haapajärven Kuonalla sijaitseva Nokkouden kansakoulu ehti toimia kaiken kaikkiaan 45 vuotta, vuodesta 1928 vuoteen 1973 saakka.

– Koulu valmistui vuonna 1927, ja seuraavana vuonna koulun aloitti 30 oppilasta, jotka maksoivat markan suuruisen sisäänkirjautumismaksun.

Heiska muistaa, että talvisin kouluun tultiin suksilla ja sulana aikana pyörällä. Tuolloin koulun takana oli peltoalue, ja koulun sivulla olevassa ulkohuonerakennuksessa oli iso puuliiteri, varasto, wc-tilat ja pieni navetta. Navettaa asuttivat koulun alkuaikoina opettajan lehmät.

– Koulu rakennettiin hirsistä, jotka tuotiin valtion metsästä Ritalasta Piiloperäntien läpi tänne. Rakentajat ovat tehneet aikoinaan valtavan työn, Heiska ihastelee.

Arvostus vanhaa rakennusta ja omia kouluvuosiaan kohtaan oli tarpeeksi suuri houkutin sille, että vuonna 2016 Heiska päätti ostaa rakennuksen yhdessä vaimonsa Päivi Heiskan kanssa.

– Keväällä täällä on mukava olla, kun linnut lauleskelevat. Pihan männyt ovat komeita ja ovat olleet täällä vähintään yhtä kauan kuin koulukin, Päivi Heiska kertoilee.

Nokkouden koululla on mielenkiintoinen historia. Vaikka koulua voisi olettaa käyneen vain muutaman oppilaan, oli oppilaita vuonna 1944 jopa 109, minkä vuoksi tilat kävivät ahtaiksi.

– 60-luvulla alettiin suunnittelemaan Kuonalle uutta koulua, ja suunnitelmat menivät jopa niin pitkälle, että noin kolmen kilometrin päähän Kuonanmäelle varattiin tontti, joka salaojitettiin ja jonne sahattiin puutavaraa. Kenties oppilasennusteet kääntyivät laskuun, sillä uutta koulua ei koskaan rakennettu. Myöhemmin paikalle muodostui Kuonan pesäpallokenttä, Antero Heiska tietää.

Niinpä Nokkouden koulu jatkoi vuoteen 1973 asti, kunnes koulupiiri yhdistettiin Väliojan piiriin, jonne myös oppilaat siirtyivät. Tämän jälkeen koulun tilat toimivat monessa eri käytössä.

– 70–80-luvuilla koulu oli kansalaisopiston käytössä, ja kylän naiset kutoivat täällä muun muassa mattoja, raanuja ja poppanoita. 80-luvulla tilat olivat nuorisotiloina, jolloin yläkerrassa pelattiin ainakin pingistä.

90-luvulla koulun osti paikallinen lääkäri, jonka toimesta pihalle rakennettiin kisapaikka mäyräkoirille.

Vuosien saatossa mäyräkoiratoiminta lakkasi, ja koulu jäi tyhjäksi. Tuuli riepotteli hylättyä rakennusta, minkä myötä talon ikkunat alkoivat särkyä.

– Vuonna 2010 huomasin saunan katon vuotavan niin kovasti, että välikatto oli pudonnut sisään. Myös koulun toisen tornin juuri vuoti niin, että yläkerran eteisen katosta tippui paneeleita alas.

Heiska tarjoutui maksamaan kurottajan, ja rakennus saatiin korjattua.

– Jos asiaa ei oltaisi silloin korjattu, voisi talo olla nyt purkukunnossa.

Muutama vuosi korjaustöiden jälkeen Heiskat päätyivät ostamaan koulun. Sen jälkeen rakennusta on kunnostettu enemmänkin.

– Kaivoimme tieojat, ajoimme hiekkaa ja sorastimme tien. Salaojituksella saimme vedet kellarista pois.

Pihamaalla urakoinnin jälkeen työtä riitti talossa.

– Vaihdoimme alakerran ikkunaruutuja noin 80 kappaletta. Olemme rapanneet vanhaa maalia pois, maalanneet vesikaton ja asentaneet syöksytorvet. Viime kesänä maalasimme kaikki pihan rakennukset punamultamaalilla ja oioimme talon porakivet, Heiskat kertovat.

Pariskunta pyrkii pitämään talon mahdollisimman alkuperäisen näköisenä, mutta sisustushommiin kaksikko ei aio ryhtyä.

– Tänä kesänä maalaamme talon valkoiset osat ja sisustamme ehkä saunan.

Sisustettavia huoneita talossa riittäisikin. Alakerrassa avautuu kaksihuoneinen opettajanhuone, jonka hirsiseiniä puhdistaessaan Heiskat ovat törmänneet yhteen jos toiseenkin erilaiseen tapettikerrokseen.

– Huoneissa on pönttöuunit, joiden avulla koulu lämmitettiin, enkä minä ainakaan muista ikinä, että koulussa olisi ollut kylmä. Vesijohtoja tai patterilämmitystä täällä ei ole koskaan ollut.

Yläkerrassa sijaitsivat pienempien luokat, toinen opettajan huoneisto sekä keittiö.

– Kun aloitin koulun, mukana piti tuoda oma maitopullo. Kolmosluokalla oppilaat saivat koululta mukit maitoa varten. Lauantaisin koulupäivä oli lyhyempi, ja silloin ruoaksi saatiin usein soppaa, Heiska muistelee.

Heiskat toivovat, että heidän kunnostustöidensä avulla rakennus säilyy vielä jonkin aikaa.

– Toivon, että tulevaisuudessa tämän ostaisi joku, joka jaksaisi pitää taloa yllä.

Tulevana kesänä talossa tullaan kenties tekemään muutakin kuin pelkkiä kunnostustöitä.

– Syyskuussa tulee 60 vuotta siitä, kun meidän ikäryhmämme aloitti koulunkäynnin. Tänä kesänä yritän haalia ikätovereitani kasaan, jotta voisimme pitää täällä luokkakokouksen, Antero Heiska paljastaa.

#