sunnuntai 16.5.2021 | 12:04
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Vanhassa Pappilassa on rauha tehdä töitä ja rakastaa – Jokimaisema, kosken kohina ja yhteisö inspiroivat ja voimaannuttavat

Outi Levä
To 22.4.2021 klo 12:23

AIR Frosteruksen taiteilijaresidenssiä Kärsämäellä on parin viikon ajan asuttanut neljän naisen ryhmä.

– Entisenä oululaisena kaipaan lakeuksia ja ennen kaikkea jokimaisemaa. Juttelin Paulalle, jos hän innostuisi yhteisestä ajasta residenssissä asumisesta, selvittää nyt vääksyläinen Anuirmeli Sallamo-Lavi.

Paula Noponen on helsinkiläislähtöinen keraamikko ja intuitiivinen taiteilija, joka asuu Iitissä ja sanoo remontoineensa miehensä kanssa vanhaa kansakoulua jo neljätoista vuotta. Hän ei tuntenut Kärsämäkeä, mitä nyt ajanut pohjoiseen ja pyörinyt kolmessa ympyrässä.

– Minulle tärkeää ovat vesi ja rauhallisuus. Odotin ihmeitä. Tämä kymmenen päivän aika on tarjonnut minulle pysähdyspaikan, että voin taiteilla ilman keskeytyksiä sekä mahdollisuuden antoisien keskustelujen kautta peilata omaa elämääni toisten elämiin. Ymmärrän nyt paremmin muita ja itseäni. Olen saanut vuorovaikutteita ja tukea työhöni. Osallistun syksyllä ryhmänäyttelyyn, mutta täällä teen mitä mieleen juolahtaa, intuition johdattelemana. Muutosta odotin ja sitä sain upeiden henkisten kokemusten kautta. Ihanaa tämä on ollut, huokaa Noponen.

Myös Anna Vihanto innostui. Hän on freelance-näyttelijä, joka tekee yritys- ja yhteisö- koulutuksia, jotka avaavat tunnemekanismeja teatterillisin keinoin.

– Kokemukset koulutuksessa lisäävät toimintakykyä ja nostavat itsetuntoa. Ihmisen ajatukset näkyvät kehossamme ja toiminnassamme monin tavoin. Kannattaa olla tosi tarkkana muun muassa siinä mitä toisista ajattelee, varoittaa Vihanto.

Korona lisää tarpeita koulutuksiin, mutta samalla on rajoittanut mahdollisuutta koulutusten toteutukseen, vaikka pienryhmät voisivat kohdata laavullakin. Työnantajien varovaisuus on ymmärrettävää. Tämä mahdollistaa nyt maalaamisen ja yhteisöllisen poikkitaiteellisen työskentelyn täällä Kattilakoskella.

Kuvataide onkin Vihannon ilmaisun ensimmäinen muoto ja siksi niin rakas. Puuartesaani Matleena Perälä lähti jo kotiin, mutta Sallamo-Lavi kirjoittaa omistuskirjoituksen juuri ilmestyneeseen kirjaansa “Puolalaisen torimuijan palttoo”.

– Tämä on selkokielinen, isopränttinen ja vajaa satasivuinen. Se herättää uteliaisuuden ja kysymyksiä, koukuttaa ja tarjoaa aikamatkan Krakovaan vuonna 1919. Seuraava on paksumpi ja kolmas ainakin kolmesataasivuinen, vihjaa Sallamo-Lavi.

Hän on kirjallisuustoimittaja ja kirjallisuuden suomentaja, joka kääntää sekä kauno- että tietokirjallisuutta englannista ja ruotsista suomeen. Käännettyjen teosten lista on mittava.

– Olen suomentanut toista sataa kirjaa, joista paksuimmat ovat yli tuhatsivuisia. Kääntäjä on paitsi lukijoiden niin ennen kaikkea kirjailijan palvelija, hänen ensisijainen velvollisuutensa on pysyä uskollisena alkutekstille.

Sallamo-Lavi sanoo alkaneensa kaivata lapsuuden maisemaa. Niinpä selvitämme yhden jokirantatontin omistajan ja tapaamme hänet. Neuvottelut eivät tulokseen johda, mutta Sallamo-Lavi jättää terveiset.

– Haluan ostaa jokirantatontin, paikan, jossa on rauhaa tehdä töitä ja rakastaa.

#