lauantai 17.4.2021 | 14:42
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Ilmari Luhtasela kolumnissaan: Kevättä kohti

Ke 31.3.2021 klo 13:30

Vanha sanonta kuuluu: Jos ei maalis maata näytä, niin ei huhtikaan humauta.

Jokainen on voinut panna merkille, että maaliskuu on näyttänyt maata vähänlaisesti. Monen mielestä lunta on silti tullut jopa liiaksikin. Aika harvinaista silti olisi, jos lumet eivät oleellisesti vähenisi tai jopa katoaisi huhtikuun aikana. Kevättä kohti ollaan menossa. Odotellaan ja katsotaan.

Huhtikuu alkaa perinteisesti aprillipäivällä. Tänä vuonna se sattuu torstaipäivän kohdalle. Moni muukin varmaan selailee näinä päivinä sanomalehtiä siinä mielessä, löytyisikö niistä aprillijuttuja. Löytyyhän niitä. On mukava, että aprillipiloista ja -jutuista ei ole kokonaan luovuttu. Perin ikävää olisi, jos ei koko vuoden aikana olisi edes yhtä päivää, jolloin saisi vähän niin kuin luvan perästä pikkaisen jymäyttää lähimmäisiä.

Hyväntahtoisia ne aprillipilat yleensä ovat. Liian vakavasti niitä ei tulisi ottaa kummankaan osapuolen. Totta kai narratuksi tuleminen vähän aikaa harmittaa, mutta mitäs siitä. Voihan aina yrittää tehdä vastakepposen.

Ainakin minä muistan omilta poikavuosiltani mieluisana varsinkin sen vaiheen, kun pääsi sanomaan toiselle: Aprillia, syö silliä ja juo kuravettä päälle! Yhdessä siinä sitten naurettiin puolin ja toisin.

Aprillipäivänä elämme pääsiäisen aikaa. Vanhassa perinteessä pääsiäisviikon eri päiville oli omat nimensä. Yleensä niistä muistetaan ennen muuta pitkäperjantai, mutta nimityksiä on muillekin päiville. Niistä on olemassa erilaisia versioita, mutta nämä lienevät yleisimmät: malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai, lankalauantai ja sukkasunnuntai. Kellokeskiviikkoa tavallisempi nimitys oli tuhkakeskiviikko. Sen sanotaan johtuneen vanhasta tavasta tehdä tuhkalla risti otsaan.

Lauantaina, perinteisenä lankalauantaina siis, poltettiin näillä seuduilla perinteisesti kokkoja. Kylillä saatettiin kilpailla keskenään, millä kylällä tai perällä oli sillä kertaa komein pääsiäiskokko. Eri seuduilla on ollut erilaisia tapoja. Ajan mittaan ne ovat muuttuneet.

Muistan jo poikaiässä ihmetelleeni sitä, että pääsiäisajan uskonnollinen vietto näillä periluterilaisilla seuduilla ikään kuin pysähtyi pitkänperjantain suruun ja murheeseen. Ortodoksisen kirkkokunnan piirissä pääsiäinen ylösnousemusuutisineen on vuoden kohokohta ja pääsiäisyön palvelus tärkeä. Palvelus pääsiäisyönä Karvoskylän ortodoksisessa kirkossa saattaa kestää kolmisen tuntia.

”Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.”

Yhä useammin myös luterilaisissa seurakunnissa muistetaan pääsiäisajasta muutakin kuin pitkänperjantain murhetta. On hyvä, että itse pääsiäinen ollaan taas löytämässä ikään kuin uudelleen. Siitä kertovat näiden päivien tapahtumat tänäkin vuonna yhä useammassa seurakunnassa. Rajoituksista huolimatta. Hyvä niin.

Kirjoittaja on ajan ilmiöistä kiinnostunut entinen toimittaja.

#