torstai 25.2.2021 | 10:26
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Reisjärven seurakunnan vt. kirkkoherra Sanna-Leena Lavanti hartauskirjoituksessaan: Siunattua paastonaikaa

Su 21.2.2021 klo 10:00

Talvenselkä on taittumassa ja valo lisääntyy. Tänä talvena olemme saaneet erityisesti nauttia talviliikunnasta. Viime sunnuntaina vietimme kirkossa laskiaissunnuntaita, jonka liturginen väri oli vihreä. Vihreä väri on toivon ja iankaikkisen elämän väri. Se kertoo myös kasvusta, tuoreudesta, uuden elämän voimasta ja ihmeestä. Laskiaissunnuntain aiheena oli: ”Jumalan rakkauden uhritie”. Laskiaissunnuntaista ja laskiaistiistaista alkaa paastoon laskeutuminen ja pääsiäisen odotus. Laskiainen on kuin lähtö matkalle kristikunnan suurimpaan juhlaan, pääsiäiseen. Laskiaissunnuntain tekstit kertovat, kuinka Jeesus alkaa kulkea kohti Jerusalemia. Myös meitä kutsutaan kulkemaan Kristuksen jalanjäljissä Jumalan rakkauden uhritietä, kohti Jerusalemia, kohti Kristuksen kärsimystä ja kuolemaa, kohti Öljymäkeä, Getsemanea ja Golgataa, kohti pääsiäistä.

Tuhkakeskiviikkona alkaa paaston aika. Paastonaika kutsuu ihmistä kasvamaan vastuullisempaan elämään, luopumaan omastaan hädänalaisten hyväksi, tukemaan ja auttamaan niitä, jotka tarvitsevat apua.

Paasto on kuulunut alusta asti kristillisen elämän osaksi, ja sillä oli pitkät perinteet jo juutalaisessa uskonelämässä. Mitä paastolla sitten tarkoitetaan, mikä on sen merkitys kristitylle? Usein kuvitellaan sen olevan syömättömyyttä ja juomattomuutta, nälässä riutumista - joskus jopa yhtä kuin laihdutuskuuri! Jeesus kuitenkin kehottaa meitä ”keräämään aarteita taivaaseen”. Paasto onkin yhtä lailla sielun kuin ruumiinkin, koko olemuksen valmistamista: nöyrän asenteen omaksumista, mielen hiljentämistä, pysähtymistä stressin ja kiireen keskellä tutkiskelemaan oman elämän perimmäisiä kysymyksiä. Mitä löydän, kun katson syvälle elämäni keskipisteeseen? Mistä olen tehnyt itselleni kaikkein tärkeintä, ja onko se sitä todella? Onko elämässäni kenties jotakin turhaa tai ylenpalttista, josta voisin pidättäytyä hetkellisesti tai ehkä luopua kokonaan? Voisinko samalla auttaa jotakuta lähimmäistäni niin tekemällä, oman luopumuksen kautta ”murtaa leipää nälkäisen ja vaatettaa alastoman” (Jes. 58:7)?

Paasto ei ole oman itsensä tarkoitus. Kukaan ei saavuta mitään pelkästään pitämällä itseään nälässä tai ”lihaansa kurittamalla”. Synkistely ja äänekäs oman kilvoittelun korostaminen uhmaa sen perimmäistä tavoitetta: uudistaa ja puhdistaa elämä kaikesta tarkoituksettomasta ja väärällä tavalla kuormittavasta - seurata Kristuksen meille asettamaa esimerkkiä. Parhaiten paasto toteutuu, kun se pysyy paastoajan ja Jumalan välisenä salaisuutena, josta ei tehdä numeroa muille ihmisille.

Paasto on pysähtymistä ja levähtämistä hoitavassa hiljaisuudessa ja Jumalan läsnäolossa ennen liittymistä Kristuksen seuraksi hänen pitkäperjantain kärsimystielleen. Tiedostamme oman kuolevaisuutemme, riittämättömyytemme ja vajavaisuutemme, mutta myös ansaitsemattoman armon, joka meille on suotu. Ehkä havahdumme oivaltamaan, että puutteellisinakin olemme silti Jumalan silmäterä ja Hänen rakkaita lapsiaan. Auttakoon siis paasto meitä löytämään uudelleen ilon elämäämme!

#