sunnuntai 20.6.2021 | 13:34
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Raimo S. Virtasen yhdeksäs runokokoelma julkaistiin lokakuun lopulla – ”Kertomuksia yksinäisistä matkoista” pureutuu ajattomuuteen ja universaaliin

Satu Kangas-Viljamäki
To 26.11.2020 klo 12:36

Reisjärvisen runoilijan/kirjailijan, Raimo S. Virtasen uusin runokokoelma Kertomuksia yksinäisistä matkoista julkaistiin lokakuun lopulla.

Teos on Virtasen yhdeksäs runokokoelma, minkä lisäksi hän on kirjoittanut yhden romaanin.

– Vaikka edellisestä runokokoelmastani on vain noin 1.5 vuotta, tämä vain tuli, Virtanen kertoo.

Virtasen uusin teos käsittelee nimensä mukaisesti yksinäisiä matkoja, kuolemaa ja sen odotusta tai pelkoa.

– Elämän dead-linesta on sanottu monenlaista. Kun elokuvaohjaaja Woody Allen täytti 80 vuotta, eräs toimittaja kysyi Allenilta mitä hän ajattelee kuolemasta. Allen vastasi, että hän on edelleen jyrkästi sitä vastaan. Juicen laulussahan on myös, että elämästä ei selviä hengissä, Virtanen kertoo.

– Rovasti Voitto Viro sanoi aikoinaan, että kuolemaa ei tarvitse pelätä, eihän siinä henki mene. Itselläni on kirjoittaminen ehkä vähän tiivistynyt siksi, että työelämässä oli aina selvät dead-linet kaikille asioille. Elämässä niin ei selvästi ole. Sanotaan myös, että ihminen on luonut niin monimutkaisen kielen ja merkitysjärjestelmän, että sitä hän ei ehkä koko elinaikanaan opi täydellisesti käyttämään, hän jatkaa.

Antaa teoksen puhua omasta puolestaan:

Vielä metrin korkeudella maasta

Sinä päivänä kun nuori nainen sai tietää

syöpänsä olevan parantumaton,

hän meni ulos sairaalan tyhjälle pihalle,

poltti tupakan ja itki lohduttomasti

Sitten alkoi sataa lunta ja hän sai kertomansa

mukaan yhteyden mummuunsa

Mutta mummut eivät tule lumisateiden mukana,

he ovat lapsien tavoin meissä kerroksina

Lääkärit erehtyvät joskus, ja kun luin tuon

lehtiartikkelin, siitä asti olen toivonut että

tuo lääkäri olisi ollut väärässä

Sillä maan painovoimakin saattaa olla vaiti

silloin kun lumihiutaleet ovat

vielä metrin korkeudella maasta

Virtasen mukaan näissä asioissa riittää työnsarkaa kirjailijallekin. Ajatonta ja universaalia tekstiä on vaikea kirjoittaa, sillä kirjailija on aina aikansa ja ympäristönsä vanki.

– Ajattomuuteen ja universaalisuuteen pitää silti pyrkiä. Kerran toimittaja kysyi eräältä suomalaiselta runoilijalta runouden määritelmää, ja tämä vastasi että ”runo pakenee kaikkia määritelmiä”.

Virtanen kertoo kirjoittavansa tunteella ja vaistolla.

– Tai kun olen ehkä löytänyt jonkun mystisen tilanteen, tapahtuman tai tunnetilan. Joku japanilainen mies, runoilija, juotti hevostaan purossa, ja oli syksy, hän katseli lehtiään luovuttavia puita ja hän tunsi surumielisyyttä. Ja aikaa tuosta tekstistä on ehkä lähemmäs tuhat vuotta. Siitäkin voi rakentaa määritelmää oikeasta reunastaan räjäytetylle proosalle joksi joku on runoutta sanonut.

Virtanen pyrki tekemään tämän, vähän poikkeavan kirjan useistakin eri syistä.

– Anglosaksisissa maissa kirjoihin usein liitetään kiitokset ja muita viitteitä. Siksi selitin esim. osastojen nimien merkitystä lyhyesti. Minulla ei ole tarkkaa tietoa, kuinka kauan esim. Suomessa runokokoelmat ovat olleet vain n. 50 runon ja 50 sivun mittaisia. Kai suuret kustantamot ovat sitä kokoa viljelleet jo 1940-1950 -luvuilta lähtien. Ajattelin ettei se mikään laki ole, kuin ei sekään, mitä sanoja runoilijoiden pitäisi välttää. Siksi tuota sääntöäkin ihan tarkoituksella rikoin.

Runokokoelman Kertomuksia yksinäisistä matkoista kustantajana toimii Virtasen vakiokustantaja, joensuulainen Kirjokansi.

#