tiistai 1.12.2020 | 23:44
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Jukka Puranen kolumnissaan: Pientä paatosta pimeyteen

To 19.11.2020 klo 15:45

Erilaisia yhteiskuntajärjestelmiä tarkastellessa olen joskus miettinyt, mitkä tekijät ovat edesauttaneet länsimaisia yhteiskuntia siihen asemaan, että tänne pyritään sankoin joukoin muista valtioista. Kristinuskon vaikutusta länsimaiseen ajatteluun ja tapaan luoda yhteiskuntajärjestystä ei voi mielestäni ohittaa millään tavalla. Lujin tekijä on varmaan tietty tinkimätön rehellisyyden vaatimus ja kunnioitus toista ihmistä kohtaan. Tee se toiselle, mitä haluaisit itsellesi tehtävän. Lisäksi uskontoa on uskallettu kuitenkin muokata aikojen saatossa. Raamatussa orjuus hyväksytään ja annetaanpa jopa käytösohjeita orjille, mutta tänä päivänä orjien pitämistä pidetäänkin jo rikoksena ja kirkon taholta varmaan syntinä. Naisen asemaa on myös parannettu. Jos puolet kansalaisista on kahlehdittuja, kuten meidän tasa-arvoon tottuneiden mielestä monissa maissa on, niin ongelmia kohdatessa yhteiskunnalla on toinen käsi taskussa. Meillä käydään ongelmiin kiinni molemmin käsin. Joukkuelajeista on tuttua, että jokaisesta jäsenestä on saatava paras irti, jotta hyviä tuloksia saadaan.

Tässä vaiheessa ajatuksen juoksua jalat ovat jo niin irti maasta, että tekee mieli tehdä kysymys. Jos saisit perustaa, vaikka Marsiin uuden sivilisaation, niin mille arvopohjalle sen rakentaisit? Mitä henkisiä arvoja ottaisit täältä maasta mukaan? Mitkä lait pätevät uudella planeetalla? Sieltä kaukaa olisi mahdollista arvioida näitä arvoja, joita täällä nyt pidämme kunniassa. Jospa olisi mahdollista poimia mukaansa toimivimmat asiat täältä maasta. Vai otettaisiinko uuteen maailmaan kaikki riippakivet ja toistettaisiin kaikki virheet, jotka täälläkin vallitsevat?

Raamattuun täytyy taas palata. Jeesus kehottaa meitä tarkastelemaan niitä hedelmiä, joita jonkun uskovaisen joukon toimet tuottavat. Mitäpä jos joku filosofia tuottaa sellaisen yhteiskunnan, että siellä on sietämätöntä olla? Sieltä pitää lähteä pakoon. Se on tuottanut huonon hedelmän.

Koko palloa katsoessa tulee vähän sellainen olo, että taidan olla syntynyt kultalusikka suussa esi-isien ja -äitien työllä. Joskus tuntuu, että joidenkin tekisi mieli vaihtaa kultalusikka puiseen kapustaan. Ei taida tulla kauppoja. Kultalusikassakin on tietysti valuvikoja, mutta taitavasti hiomalla siitä saa paremman.

Kirjoittaja on kulttuuriin hurahtanut reisjärvinen metallimies

#