lauantai 24.10.2020 | 16:57
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Mielipide

Satu Kangas Viljamäki pääkirjoituksessaan: Yksilön vapautta ja yhteistä hyvää

To 15.10.2020 klo 15:30

Minua nykäistiin taannoin hihasta (minä tykkään siitä, että hihaani nyitään asiassa kuin asiassa, joten rohkeasti vaan) ja vinkattiin, miten ainakin osa sosiaali- ja terveysalan ongelmista voitaisiin ratkaista. Asia on ollut esillä aiemminkin ja siinä voi myös olla vinha perä, joten kerron vinkin teillekin mietittäväksi.

Hihasta nykijä nimittäin esitti, että uusille lääkäreille asetettaisiin niin sanottu työvelvoite, joka määräisi yhteiskunnan kouluttaman lääkärin töihin terveyskeskukseen vuosiksi x. Tämä ratkaisisi monien pienten kuntien ongelman löytää omaan terveyskeskukseensa lääkäriä. Ehkäpä parhaassa tapauksessa kävisi niin, että lääkäri tykästyisi uuteen kotipaikkaansa ja jäisi niille sijoilleen, mistä pieni kunta kiittäisi vielä lisää, sillä oletettavasti lääkäri löytäisi jostain myös puolison ja perustaisi perheen.

Hihasta nykijä itse perusteli asiaa myös sillä, että vastaava käytäntö toimii armeijassa yhä tänäkin päivänä.

Lääkäriliitto on ollut ajatusta vastaan, sillä lääkärit työskentelevät jo nyt yhdeksän kuukautta pakollisessa terveyskeskusharjoittelussa. Länsi-Suomen 14.8.19 julkaisemassa jutussa Lääkäriliiton varatoiminnanjohtaja Hannu Halila ehdottikin terveyskeskusten lääkäripulaan lääkkeeksi terveyskeskusten resurssien ja työolojen parantamista. Asiallista asiaa sekin.

Asian suurin kysymys lieneekin eettinen. Voidaanko jonkin tietyn ammattikunnan edustaja pakottaa elämään ja asumaan paikkakunnalla, missä hän ei välttämättä halua asua tai olla? Missä menee raja yksilön vapauden ja yhteisen hyvä välillä? Ja mikä ammattikunta on yhteiskunnalle niin tärkeä, että yhteisön etu menee yksilön edelle? Rajoilla liikutaan, arvaan ma.

Minulle nämä kysymykset ovat joka tapauksessa liian isoja, mutta mitä mieltä sinä olet?

#