lauantai 24.10.2020 | 17:39
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Jukka Puranen kolumnissaan: Mopon pörinää

To 15.10.2020 klo 13:30

Yksi vuosikymmeniä puhuttanut närkästyksen aihe on nuorten poikien mopoilu, joka on äänekästä ja säännöistä piittaamatonta ainakin joskus. Muistan Liisa Akimofin tehneen laulun, ”Kuinka kauas mopolla pääsee”, joskus kauan sitten. Siinä laulussa ymmärrettiin hyvin nuoren vapauden kaipuu ja halu itse määrätä mihin menee ja milloin menee. Nuori mopoilija tosiaan pääsee kortin saatuaan aika kauas koska vaan itse haluaa vanhempien aikatauluista piittaamatta. Muistan vakavamielisten musiikintekijöiden naureskelleen Akimofin tarinalle, mutta kun se oli niin totta monelle nuorelle erityisesti täällä maaseudulla asuville, joilla on pitkät matkat harrastuksiin ja kavereiden luokse. Muutenkin olen sitä mieltä, että sellainen kylä, jossa kaksitahtisen bensa ei joskus raitilla haise, on kuollut kylä. Nuoret viisastuvat aikaa myöten ja hyviä veronmaksajia heistä tulee, jos selviävät hengissä siihen ikään asti. Tämä koskee enemmän poikia, joille riskin ottaminen on verissä.

Onhan se selvää, ettei viisitoistavuotiaalle ole vielä kovin paljon holttia tullut ja rajoja haetaan joka suuntaan. En ole mikään ammattikasvattaja, mutta Leninin jo sen totesi: ”Da, luottamus hyvä, mutta valvonta parempi.” Tällä opilla ainakin tässä tapauksessa kannattaa vanhempien ja poliisin asiaa lähestyä, eikä pulinat auta. Oma etuhan se on oppia, että huonosta käytöksestä ei hyvää seuraa. Kasvatuksesta vastuussa olevilla vaan varmasti monta kertaa pätkii vanteelle, kun kasvatettavat laumassa käyttäytyvät kuin repullinen oravia. Järkipuhe vaatii myös vastaanottajalta järkeä.

Tuolla somessa on ollut toisaalta hauska seurata niiden miesten tiukkoja kannanottoja, jotka nuoruudessaan itse ajelivat viritetyillä mopoilla ja aiheuttivat pientä häiriötä kylillä rällätessään. Kunhan ei vaan tänä päivänä vakaa poliisimieskin olisi nuoruudessaan hairahtunut. Pakko on tunnustaa tässä kaikelle kansalle, että ei ole minustakaan ensimmäisen kiven heittäjäksi. Tosin minun rikokseni on jo vanhentunut ja selvisin hengissä nuoruudesta veronmaksajaksi tähän yhteiskuntaan. Olihan se nuoruus niin hetkessä elämistä, eikä ollut hajuakaan, että tässä otetaan vasta vauhtia aikuisuuteen, jota kestää kymmeniä vuosia eteenpäin ja sitä varten pitäisi käyttää kypärää ja syödä kasviksia.

Nämä asiat on mutkikkaita juttuja ja olis tärkeetä, että me kaikki alettas niinku tajuu toisiaan. Hyvää syksyä kaikille ja muistakaa vaihtaa talvirenkaat ajallaan, ettei talvi yllätä!

Kirjoittaja on kulttuuriin hurahtanut reisjärvinen metallimies

#