lauantai 24.10.2020 | 17:26
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Pauli Kinnarinen kolumnissaan: Tervetuloa kuilun partaalle...

Pe 16.10.2020 klo 13:30

Englannin pääministeri Winston Churchill kiitti lentäjien käänteentekevää panosta taistelussa Britanniasta: ”Harvoin jos koskaan niin monilla on syytä olla kiitollisia niin harvoille.”

Talouskatastrofien puhjetessa ajoittain eri maissa ja niiden seurausten luvatessa vuosikausiksi kansoille verta, hikeä ja kyyneleitä Churchillia voi lainata kääntäen: harvoin on niin monilla uhrin asemaan joutuneilla syytä olla vihaisia niin harvoille.

Turha on kaunistella sitä, että talouskriisivaltioiden johtohahmot, johtavien finanssikeskusten pankkiirit ja holtittomat yritysjohtajat onnistuivat jälleen kerran, vuonna 2007 hoitamaan sekasortoon aluksi Yhdysvaltojen rahoitusmarkkinat ja sen jälkeen maailmantalouden. Pohjaton ahneus jätti pitkät varjot, jotka näkyvät tänäkin päivänä.

Amerikkalainen tiedemies Nassim Nicholas Taleb käsittelee teoksessaan Black Swan eli Musta Joutsen (2007) yllättävien ilmiöiden esiintymistä taloudessa ja ennakoi finanssikuplien puhkeamisen. Ei tarvitse muuta kuin muistaa amerikkalaisten ja eurooppalaisten pankkijättien aikaansaama lainoitus-/talouskupla ja sitä seurannut sekasorto ja vaikeudet.

Suomalaiset pankit ja talouselämä joutuivat lähes kokonaan 1980-luvun lopun ja 90-luvun alun ”kasinotalousmiesten” käsiin. Rahamarkkinat vapautettiin vailla suojalakeja. Samaan aikaan suomalaiset poliitikot harrastivat järjetöntä ja epärealistista, ns. ”vahvan markan” politiikkaa ja aiheuttivat 90-luvulla hirmuisen talouskurimuksen. Ensin, kun ongelmat Suomessa oli saatu itse aiheutettua, jälkiseurauksia alettiin hoitamaan itku kurkussa. Päästiin näkemään ja kokemaan, kuinka tuskallista ja kallista on kuilun partaalle ajetun yhteiskunnan tuholta pelastaminen. Järjettömyyksistä oli yritetty tehdä järjellisiä.

Talouskaaos on ennakoitua seurausta todella rikkaiden ja vaikutusvaltaisten ihmisten ahneudesta, hämärän rahan valtateillä. Monet tahot varoittivat ja varoittavat liike-elämää kannustamasta poliitikkoja, pankkiireja ja yritysjohtajia ryhtymästä lyhytjänteiseen voitontavoitteluun lainojen, bonusten ja optioiden avulla. Valtioita varoiteltiin ylivelkaantumisen vaaroista ja yli-investoineista. Lopulta kävi niin kuin varoittajat pelkäsivät. Peli oli selvä. Kaikki kaatuu.

Tämä oli seurausta vuonna 2007 Yhdysvalloista alkaneen, ja EU:n harjoittaman lainamarkkinoiden kehityksen lopputulos. Sekä tuona aikana hallinneiden, ajattelemaan kykenemättömien poliitikkojen toiminnan seurausta. Yhdysvaltojen asuntolainoitukseen liittyi ns. subprime-kriisi: asuntoluottoja oli myönnetty luottokelvottomille henkilöille ja kun kupla puhkesi se muuttui finanssikriisiksi. Tämän seurauksena euroalueella koettiin euroalueen velkakriisi. Satojen miljardien eurojen vastuut kaatuivat valtioiden päälle.

Taleb on tiivistänyt näkemyksensä kymmenen periaatteenohjelmaan, joita noudattamalla hänen mielestään vastaavat katastrofit olisivat vältettävissä. Ohessa lainaus ohjelmasta: Yksikään yritys ei saisi kasvaa niin isoksi, ettei sen uskalleta antaa kaatua. Älä anna ”kannustavia” bonuksia nauttivien johtaa ydinvoimalaitosta. Vaarana on, että bonuksia kuittaava johto leikkaa kustannuksia ja tinkii voimalan turvallisuudesta. Idea toimii muutenkin talouden pidossa.

Entäpä jos systeemi korjattaisiin terveen kapitalismin hengen mukaisesti? Talebin käsityksen mukaan on unohdettu, että jos terve kapitalismi palkitsee, se myös rankaisee. Eli jos yrityksen menestymisestä palkitaan kymmenillä tai jopa sadoilla miljoonilla dollareilla tai euroilla, rangaistaan tappioista takautuvasti samalla mitalla. Siis johtajat vastaavat, ei yhteiskunta.

Epäsymmetrisen palkitsemisjärjestelmän siunausta hoettiin Suomessakin kuin uskonnollista mantraa. Käytännössä se menee niin, että voittosaaliinsa jo kuitanneiden piirien jäljet häivytetään. Kun voitot on kotiutettu turvallisesti vaikkapa veroparatiisijärjestelmään, aloitetaan myötämielisten poliitikkojen avustuksella tappioiden sosialisointi valtion, palkansaajien, pienyrittäjien ja maanviljelijöiden maksettavaksi. Tämä ei paranna kilpailukykyä.

Järjestelmä on ollut vahvasti tuottamassa talouskatastrofeja ja tuottaa niitä takuuvarmasti ellei systeemiä korjata. Kun kapitalismi toimii terveellä tavalla, siihen ei kuulu Nicholas Shaxsonin kuvaama hämärän rahan valtatie: eli ei pohjattomalle ahneudelle, ei riistotaloudelle, ei harmaalle taloudelle, ei veroparatiisijärjestelmälle. Jos muutosta ei saada aikaiseksi tappiot sosialisoidaan aina yhteiskunnan maksettavaksi. Terve, kaikkia koskeva kohtuullinen palkitseminen yrityksissä aidosta tuloksesta on asia erikseen.

Kirjoittaja on haapajärvinenhistorian harrastaja

#