lauantai 24.10.2020 | 16:58
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Haapajärven seurakunnan rovasti Kaija Tiirola hartauskirjoituksessaan: Lapsi on pyhä

Su 11.10.2020 klo 10:00

Mikkelinpäivänä luettavassa Matteuksen evankeliumissa ovat sanat:

”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.”

Minulla on kaksi kysymystä sinulle.

Ne ovat kysymyksiä, jotka Jeesus haastaa meitä tänään kysymään itseltämme. Tällä kertaa hän haastaa erityisesti meitä aikuisia.

Päivän evankeliumi on tiukka ja selkeä, vahva eikä jätä mitään muttia. Opetuslapset olivat kiistelleet, kuka heistä on suurin ja tärkein, merkityksellisin ja arvokkain. Kuka on suurin taivasten valtakunnassa? Hyvin inhimillistä, eikö vain? Jeesuksella on tapana hätkäyttää ja yllättää. Ja niin tälläkin kertaa. Kiistelevien opetuslasten keskelle hän asettaa lapsen. Jeesuksen ajan yhteiskunnassa lapsen arvo oli täysin toinen. Lapsi oli merkityksellinen sitten, kun pystyi tekemään työtä eikä tyttölapsilla ollut semminkään asemaa, tyttö ja nainen oli aina miehen omaisuutta. Mutta siinä lapsi on heidän keskellään esikuvana, esimerkkinä aikuisille.

Minun ensimmäinen kysymykseni siis on:

MITEN LAPSI ON OLLUT SINULLE ESIKUVA, USKON JA ELÄMÄN ESIKUVA?

Onko hän saanut olla sinulle uskon, vilpittömän luottamuksen, pyhän huolettomuuden, elämässä tätä hetkeä elämisen, kiitollisuuden, innostuksen, vilpittömyyden esikuvana? Jossakin syvällä kaikki se taito meissä elää, uinuu kuin kevättä odottava verso. Miten saisimme herätettyä eloon sen lapsen luottamuksen, lapsen uskon meissä? Miten moni asia tänäkin kesänä olisi jäänyt murehtimatta, surkuttelematta? Kaikkihan on kuitenkin järjestynyt tavalla tai toisella, aivan kaikki. Ei niin kuin itse olisimme kaiken halunneet menevän, mutta jotenkin vain. Rakkautta olemme keränneet sydämiimme läheisistämme, luonnon kauneudesta elämän ja kasvun voimasta – kaikesta siitä hyvästä, jota Jumala on armossaan ennättänyt meille jakamaan.

Toinen kysymykseni on, päivän evankeliumin myllynkivi ajatuksesta nouseva

MITEN SINÄ OLET VARJELLUT LAPSEN ELÄMÄN PYHYYTTÄ?

Luin syyskuun viimeisellä viikolla koskettavan kertomuksen adoptiolapsen elämänpolusta. Tämä jo aikuiseksi kasvanut oli listannut 8-vuotiaana millainen sijaisperheen pitäisi olla, poimin listasta muutamia. Ne ovat yksinkertaisia asioita, joilla varjellaan lapsen elämän pyhyyttä, yksinkertaisia jokaisen lapsen elämään sopivia:

- tee joka päivä ruokaa tai osta kaupasta

- pitää pestä pyykkiä

- pitää halata ja pussata

- pitää vitsailla ja höpöttää

- pitää auttaa ja neuvoa lapsia

- pitää antaa lapsen leikkiä

- pitää hellästi panna lapsi nukkumaan

- pitää rakastaa lapsia

- vanhempien pitää puhua totta

Lapsen elämä on pyhä. Pyhä on myös aikuisen elämä, sillä eskarilainen Tuuli muistutti minua kerran, että jokainen aikuinen on jonkun lapsi. Elämän pyhyys tarkoittaa myös elämän koskemattomuutta. Sitä varjelemaan on Jumala asettanut meidät jokaiset. Sitä elämän pyhyyttä varjelevat myös enkelit, nuo pyhät, näkymättömät taistelijat - meidän puolustajamme.

Me tarvitsemme jokainen pysähtymisen hetkeä. Tarvitsemme hetkiä, jolloin saamme katsella leikkivää lasta, laineiden liplatusta, syksyn lehtien tai lumihiutaleiden leijailua. Kiire ja vaatimukset nujertavat meitä, eikä aikaa elämän pyhyyden hetkille silloin tahdo jäädä. Rakkaus ympärillämme jää näkemättä ja keräämättä, hyvä huomaamatta.

Mutta pysähdy hetkeksi hiljennä vauhti ja katso mitä lapsi voi opettaa sinulle armosta ja rakkaudesta. Jeesushan lupasi, että kun otat luoksesi lapsen, otat luoksesi Vapahtajan.

#