lauantai 24.10.2020 | 18:40
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Outi Levä kolumnissaan: Rahan- ja sananlaskuja

To 8.10.2020 klo 15:10 | päivitetty to 15:10

Uuden talon maatöissä kaivinkone nosti pinnalle sinisen Kultapossun. Pesin sen. Muuten kunnossa, mutta mahaluukku hukassa. Ei pidä pennosia pötsissään. Postisäästöpankki aloitti Suomessa vuonna 1887, muuttui 1970-luvulla Postipankiksi, 1997 yhdistyi Vientiluoton kanssa Leonia Pankiksi, pari vuotta myöhemmin siihen yhdistettiin vakuutusyhtiö Sampo ja nimeksi jäi Sampo Pankki. Vuodesta 2007 se on ollut Danske Bank. Minulla ei ollut Kultapossua, mutta lasteni vähäiset pennit kilahtelivat iloisesti possuun. Jokaisella pankilla oli oma säästölippaansa, säästöpankeilla ja Postipankilla porsas, Suomen Yhdyspankilla maapallo, Osuuspankilla virtahepo ja Kansallis-Osake-Pankin rahakirstun päällä istui itse Roope Ankka. Lapsenlapsillani on Hipot. Ne ovat täpötäynnä ja Juho suunnitteli, miten kiikuttaa Hipponsa Osuuspankkiin ja tallettaa tililleen euronsa ja senttinsä, joita uskoo olevan ”ainakin yli sata euroa”. Taitaapi poika pettyä.

Kesällä alueen pankit siirtyivät uuteen normaaliin: kolikoita ei toimipaikoissa lasketa. Pikku yhdistykset ovat ihmeissään. Kerhoissa myydään arpoja ja juodaan euron kahveja. Kolikoita kertyy. Niitä ei pankissa tilille saa. Tai huom: saa, kun laittaa Loomiksen kautta tai kiikuttaa ne Haapajärvelle automaattikassaneidille. Se vaatii pankkikortin, joita yhdistyksillä ei välttämättä ole eikä tule. Korttikin maksaa. Matkaa kertyy kuusikymmentä kilometriä ja viejän omat rahat helposti hupenevat naapurikaupungin markettiin. Mikään ei ole niin kuin muinoin. Pankit palvelivat ja kuntapäättäjät yllyttivät kierrättämään markkaa kotikunnassa. Oliko niitä rahanlaskuja niin paljon, että veivät liikaa pankkivirkailijoiden työaikaa? Juho saa euronsa tililleen kuten yhdistyskin. Kolikot ovat yhä käypää valuuttaa. Rahastonhoitaja pitää käteiset ja siirtää summan tililtään yhdistyksen tilille. Laitontako? Olkoon, ainakin käytännön sanelemaa.

Säästäminen ei ole arvossa. Vanhaan aikaan 1920-luvulla säästölippaan kyljessä luki: “Raha ei kasva säästämättä, nouse ei touko kylvämättä” ja “Joka säästää saadessansa, sillä on ottaa tarvitessansa”. Kannustettiin säästämään “Vähän päivässä, paljon vuodessa” ja elämään pihisti: “Jolla on paikka paikan päällä, sillä on markka markan päällä”. Varoitettiin velan kanssa vehtaamisesta “Velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa”. Pennissä, vai pitäisikö sanoa “Sentissä on miljoonan alku”. Yksi sananlasku sanoo: “Kaikki rahan käsittävät, vaan ei puoletkaan pidätä”. Käsittävätkö päättäjät? Miljardi on sentään tuhat miljoonaa. Eivät ainakaan pidätä. Velaksi ostetusta autosta saatettiin sanoa: “Vekselivetoinen ja tuskanpunainen”. Mites Suomi?

Kirjoittaja on Selänne-lehden kärsämäkinen avustaja

#