perjantai 25.9.2020 | 09:26
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Teema

Pekka Ryymin neuvoi maatiloilla lähes 40 vuotta: "Alussa karjat olivat pieniä. Oi niitä aikoja! Talossa saattoi olla vain kolme, viisi tai seitsemänkin lehmää. Kolmenkymmenen lehmän karja oli iso"

Outi Levä
Pe 11.9.2020 klo 13:16

Siitä on 38 vuotta ja seitsemän kuukautta, kun Jokilaaksojen tarkkailuyhdistyksen ylitarkkailija Marketta Sarja pestasi Pekka Ryyminin töihin vuoden 1982 alussa. “Voin olla vaikka eläkeikään asti”, muistaa Ryymin sanoneensa. 1991 työt siirtyi ProAgrialle. Nyt eläkeikä on käsillä ja Ryymin pitänyt kesälomansa.

– Nyt hävitän vielä, mitä ei saa jälkeeni jäädä. Itse asiassa olisin päässyt lomille helmikuussa ja eläkkeelle jo huhtikuussa, mutta päätin jatkaa vielä, jos EU-tukiehdot eivät muutu. Samat ehdot ovat voimassa vielä pari vuotta eteenpäin, joten olisin voinut vieläkin jatkaa ilman uusien tukiehtojen opiskelua, sanoo Ryymin.

Karjanhoito ja maatalous on ollut Ryyminin verissä pienestä pitäen. Harjoitellessaan Pohjois-Savon koeasemalla hän allergisoitui rehun säilöntä- ja pesuaineille ja lehmällekin ja sai ihottumaa. Ura urkeni kuitenkin karjan parista ja myöhemmin myös viljelysuunnittelusta ja tukineuvonnasta.

– Jo yhdeksänvuotiaana aloin äidin apuna lypsämään käsin, kouluaikana iltaisin yhden lehmän ja loma-aikoina aamuin illoin. Kävin karjatalouskoulun ja valmistuin karjantarkkailijaksi. Työn ohessa opiskelin myös peltoviljelypuolta ja työnantaja koulutti kiitettävästi.

Aluksi Ryymin neuvoi pyhä- ja haapajärvisten karjoja. Kun Eija-vaimolla oli työpaikka pankissa Kärsämäellä, Ryyminit muuttivat muutamaksi vuodeksi Kärsämäen keskustaan ja myöhemmin Välikylälle.

– Ei tarvinnut molempien kulkea pitkiä työmatkoja. Myöhemmin tein viljelysuunnitelmia ja annoin EU-tukineuvontaa ja toimialue laajeni Haapavedelle, Kärsämäelle ja Nivalaankin. Pyhäjärvellä osa ihan alussa asiakkaina olleita tiloja viljelee jo kolmas sukupolvi, tosin osalla lypsylehmät ovat vaihtuneet nurmen- ja viljan viljelyyn.

Ryymin näki maatalouden murroksen ja tilojen kehittymisen lähes neljän vuosikymmenen ajan. Yksi hänenkin työnsä tuloksista näkyy lehmäkohtaisen maidontuotantomäärän kasvuna.

– Alussa karjat olivat pieniä. Oi niitä aikoja! Talossa saattoi olla vain kolme, viisi tai seitsemänkin lehmää. Kolmenkymmenen lehmän karja oli iso. Keskilehmäluku lienee ollut kolmentoista pinnassa ja lehmien keskituotos vuonna 1982 reilut 5500 litraa. Viime vuonna se oli noin 10000 litraa ja lehmiä ProAgria Oulun tuotosseurantatiloilla keskimäärin 46,7.

Tehtäväkenttä ja työskentelyalueet laajenivat ja työnantajan nimikin vaihtui. Itse työ oli mielekästä, vaikka viljelijöiden ja perheiden toimeentulo oli osin kiinni hänen tekemistään suunnitelmista ja antamistaan neuvoista.

– Ei ollut vaikea lähteä töihin yhtenäkään aamuna, olipa mikä tahansa päivä tai suunta minne vaan. Jokainen asiakas on yksilö, eikä moitteita korviini ole kantautunut. Olin isosti yllättynyt, kun eräs emäntä järjesti minulle kakkukahvit ja kutsui sinne myös viljelijäystäviään.

Laakereilla Ryymin ei lepää eläkkeelläkään. Muutama vuosi sitten kotipaikalta Pyhäjärven Kuusenmäeltä ostetulla metsäpalstalla puuhaa piisaa.

– Joku päivä teen, joskus en. On vara valita ilmakin, sanoo Ryymin.

#