perjantai 25.9.2020 | 10:35
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Outi Levä kolumnissaan: Puolukkamailla jokamiehen (ja -naisen) oikeudella

To 10.9.2020 klo 13:30

Sunnuntai-iltapäivällä poimin puolukoita. Mietin, mitä tekisin, jos metsänomistaja tulisi ja sanoisi, että ”soo-soo Outi, tämä on minun metsää, täältä et poimi”. Maanantaiaamuna herään varhain. Avaan Googlen ja kappas vain, aarre.fi pölläyttää ruutuun tarinan Ilma Lindgrenistä, joka vuonna 1914 kerää puolukoita eräästä saaresta. Maanomistaja vaatii osaa marjoista “vuokrana” maillaan marjastamisesta ja takavarikoi marjat. llma haastaa isännän oikeuteen ja vetoaa rikoslakiin, joka ei kiellä toisen maalla marjastamista. Kihlakunnan- ja hovioikeus katsovat, että maanomistaja saa takavarikoida Ilman puolukat.

Talonpoikien ja pappien mielestä marjat kuuluivat maanomistajille ja porvareiden mielestä puolukoita piti saada poimia vapaasti. Ne olivat jo 1800-luvulla rahanarvoinen kauppatuote ja niitä piti saada markkinoille. Keskiajalla yhteisomistuksessa olleet metsät olivat siirtyneet isojaossa yksityiseen omistukseen 1750-luvun jälkeen. Poimintakulttuuri oli vakiintunut, eikä lainsäädäntöä ollut. Vasta vuonna 1920 Korkein oikeus päätti, että Ilmalla oli oikeus marjoihinsa ja niitä sai poimia metsästä ilman maanomistajan lupaa. Isäntä velvoitettiin korvaamaan Ilmalle kahdestakymmenestä litrasta puolukoita kolme markkaa, nykyrahassa 1,22 euroa. Erillistä jokamiehenoikeuslakia ei ole, mutta 1930-luvulta lähtien jokamiehen oikeuksia määritetään monessa laissa ja ne perustuvat ikimuistoisista ajoista lähtien noudatettuun maan tapaan. Niihin kuuluu se, mitä on perinteisesti pidetty kohtuullisena ja mitä ei ole laissa kielletty.

Esi-isämme ovat keränneet puolukkaa iät ja ajat, useita tuhansia vuosia. Kotimaisten kielten laitoksen, Kotuksen mukaan kirjakieleen yleistynyt puolukka-sana on savolaisten vanhastaan käyttämä. Länsi-, Kaakkois- ja Pohjois-Suomessa puhutaan puolasta, jossakin myös puolaimesta, puolamasta tai puolakasta. Vuonna 1860 ilmestyneessä Suomen kasvistossa Elias Lönnrot kutsuu ´janon-sammuttavaa, vilvoittavaa´ puolukkaa punapuolaksi, josta “viiniäkin taidetaan valmistaa sekä sangen maukasta ja terveellistä marjahilloa”. Muinaisessa Suomessa marjoja poimittiin, mutta tärkeitä kaloreita marjoista ei saa. Oppineet ryhtyivät jo 1600-luvulla korostamaan marjojen hyötyjä ja terveellisyyttä. Nälkäkuolemalta ne eivät pelastaneet, mutta auttoivat keripukkiin, kun C-vitamiinin saanti oli rajallista. Myös rohtoina niitä käytettiin.

Kerrotaan, että Loimaan kappalainen yllytti saarnassaan vuonna 1644 keräämään huhtikuussa karpaloita, heinäkuussa mansikoita, mustikoita ja muuraimia, elokuussa vadelmia, juolukoita ja puolukoita. Juuri nyt puolukat ovat parhaimmillaan ja pian kypsyvät karpalot. Puolukkamättäillä mieleeni muistuu myös vanha koululaulu. ”Metsikkö puoloja punanaan, kutsuvi poimijoita”, lauletaan Maiju Sirkiän Immin Hellénin runoon säveltämässä laulussa ”Puolukkamailla”. Kuka muistaa?

Kirjoittaja on Selänne-lehden kärsämäkinen avustaja

#