perjantai 25.9.2020 | 08:37
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Ilmari Luhtasela kolumnissaan: Päätalon uran alku kirjailijana vaikea

Pe 7.8.2020 klo 13:30

Katsoin aikoinaan Haapajärvellä Päätalo-elokuvan. Sen kantaesitys oli Päätalo-päivien yhteydessä Taivalkoskella hieman aikaisemmin. Elokuvassa kerrotaan, miten Kalle Päätalo, joka oli rakennusmestarina Tampereen seudulla ja asui Kirvestien talossa, otti päämääräkseen tulla kirjailijaksi. Hän kirjoitti työn ohessa käsikirjoituksen rakennustyömaan arjesta. Elokuva päättyy siihen, kun Päätalon ensimmäinen kirja Ihmisiä telineillä ilmestyi ja uusi kirjailija pääsi kertomaan siitä kirjamessuilla. Sittemmin hänestä tuli yksi Suomen luetuimmista ja tuotteliaimmista kirjailijoista. Tie oli ohdakkeinen.

Kalle Päätalon kirjoittaman rakennustyömaa-aiheisen käsikirjoituksen palautti kolme kustantajaa. Yksi sen hylkääjistä oli Kalevi Sorsa, joka silloin oli Tammen palveluksessa..

Päätalon löytäjänä voidaan pitää Gummeruksen Ville Repoa, joka ymmärsi Päätalon arvon ennen muita. Päätalosta tuli kirjan kultakaivos Gummerukselle. Samainen Ville Repo oli muuten Haapajärvellä poikasena useamman vuoden. Tästä ajasta ja lestadiolaisesta kasvuympäristöstä Ville Repo kertoo kirjassaan Punainen kirstu. Mutta se onkin jo toinen juttu.

Päätalon esikoisteos Ihmisiä telineillä ilmestyi 1958. Olin silloin 15-vuotias. Lainasin kirjan Nivalan kirjastosta ja luin sen. Panin merkille, että siinä oli paljon kirosanoja. Siksi en pitänyt siitä. Olin siihen asti lukenut kirjoja, joissa kirosanoja ei käytetty, lähinnä historiallisia kirjoja ja nuorisokirjoja..

Olin silloin kirjeenvaihdossa kirjailija Veikko Haakanan kanssa. Hän asui silloin Saaren kunnassa Etelä-Karjalassa ja oli varsinaiselta ammatiltaan opettaja. Muistan, miten kirjoitin hänelle käsitykseni Päätalon kirjasta. En pitänyt siitä, kun siinä oli niin ronskia kieltä ja paljon kirosanoja. Veikko Haakana, joka sittemmin on kirjoittanut lukuisan määrän kirjoja ja muuttanut Sodankylään, kirjoitti minulle ja sanoi myös mielipiteensä Päätalon esikoiskirjasta. Hänkin arveli, että Päätalosta ei taida tulla sellaista kirjailijaa, jonka kirjoja luettaisiin.

Emme varmaan osanneet kumpikaan kuvitella, että juuri Kalle Päätalosta tulisi sellainen menestyskirjailija ja painosten kuningas kuin hänestä tuli. Pahemmin ei arveluni olisi voinut pieleen mennä.

Opin myöhemmin tuntemaan Kalle Päätalon muutenkin kuin kirjoistaan. Kirjahyllyssäni on kymmeniä kirjailijan itsensä minulle lähettämiä kirjoja. Päätalon olen tavannut useampaankin otteeseen, mm. hänen käydessään elokuussa 1985 Ylivieskassa tapaamassa tuttujaan. Kun Päätalo marraskuussa 1994 täytti 75 vuotta, kävin Kallen hyvän tutun Juhani Mällisen, Martti Haapakosken ja Hannu Mustikkamäen kanssa kirjailijamestarin syntymäpäivillä. Ne pidettiin Tampereella Rakennusmestarien talossa. Ikimuistoinen päivä.

Kirjoittaja on ajan ilmiöitä eläkeläisenä seuraava entinen toimittaja.

#