sunnuntai 27.9.2020 | 02:02
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Teema

Auto kuin perheen jäsen – Lehtisen perheen "luottopeli" on kulkenut kotiväen rinnalla jo 17 vuotta

Satu Kangas-Viljamäki
To 6.8.2020 klo 14:52

Hiljattain edesmennyt taiteilija Jope Ruonansuu lauloi: ”Kuinka paljon mahtuu pieneen Hiaceen – piraattitavaroita?” Jostain kumman syystä tuo laulu hiipii päähäni, kun katselen Lauri Kääriäisen Mazda 323:a: ”Kuinka paljon mahtuu pieneen Mazdaan – rakkautta ja tarinoita?”

Haapajärveltä kotoisin olevan Kääriäisen Mazda on vuosimallia ’98. Siinä on 1,3 litran bensakone ja omistajansa kertoman mukaan se on lajinsa valioyksilö.

– Mazdan kulutus on noin seitsemän litraa sadalla kilometrillä. Se on jättänyt minut tien päälle vain kerran, ja silloinkin syy oli löyhälle jääneessä sytytystulpassa, Kääriäinen kertoo.

– Auton tekniikka on niin yksinkertaista, että mikäli siinä ilmenee jotain vikaa, se on helppo paikallistaa ja korjata. Se on yksi Mazdan parhaista piirteistä, eikä se ole tarvinnut ammattimiehen apua kuin kerran, kun sen virtalukkoon tuli vikaa, hän jatkaa.

Alkujaan Kääriäisen Mazda myytiin Ylivieskasta Nivalaan ja päätyi sitä kautta myyntiin haapajärviseen autoliikkeeseen.

– Isäpuoleni Matti Lehtinen osti sen itselleen vuonna 2003, Kääriäinen kertoo.

– Se oli silloin vielä aika uusi ja edusti sen ajan ”sporttifarkku”-mallia. Se hurmasi tyylikkyydellään niin minut kuin Laurinkin, Kääräisen äiti ja auton edellinen omistaja Marika Lehtinen kertoo.

Loppu onkin historiaa, sillä sen jälkeen Mazda on palvellut Lehtisen perhettä uskollisesti, ja 17 vuoteen mahtuu monta tarinaa ja matkaa. Se on toiminut muun muassa Matin ja Marikan hääautona, ja ylipäätään sitä on aina ”rustattu” sen mukaan, mikä perheen tarve milloinkin on ollut.

– Ensin se aleni perheen ykkösautosta kakkosautoksi, sitten se odotti muutaman vuoden seisonnassa Laurin kasvamista ajokortti-ikään, minkä jälkeen se on ollut perheen nuorten käytössä, Lehtinen kertoo ja näyttää kännykästään, miten nuoriso lähettää automatkoiltaan hänelle aina kuvia Mazdasta ja siitä, missä se milloinkin seikkailee.

– Autoon on kertynyt kilometrejä tähän mennessä noin 351 000. Matin pikkuveli, siskoni ja minä olemme kaikki opetelleet ajamaan sillä. Ajokortin saannin jälkeen asensin sen peräkonttiin ison subwooferin, jota piti sitten luukuttaa muutama vuosi, mutta nyt se on jälleen alkuperäisessä mallissaan, Kääriäinen kertoo.

– Onneksi en saanut äidiltä ja Matilta lupaa tehdä siitä ”stickerbombia”, kuten autokoulun jälkeen haaveilin. Tarrojen poistaminen olisi ollut aivan hirveä urakka, hän sanoo nyt.

Nykyään Mazda majailee pääsääntöisesti Raahessa, missä Lauri asuu ja käy töissä. Haapajärvellä se käy toistaiseksi vain kylässä.

– Olen ajatellut ajaa sen ”paaliin” saakka tai sitten laittaa sen museorekisteriin, jos se saavuttaa 30 vuoden iän. Jos niin pitkälle päästään, se saa tulla tänne talliin vanhan Pappa-Tunturini viereen, Kääriäinen kertoo.

– Ei sitä kyllä raahtisi hävittääkään, hän pohtii.

Eipä niin, Mazdasta näkee, että se on pidetty hyvin. Sen maalipinta on edelleen hyvä, eikä ruosteen ole annettu tehdä majaa sen kylkiin.

– Minulla on ollut tapana jutella Mazdalle aina silloin tällöin. Olen pyytänyt sitä pitämään lapsista huolta tien päällä ja kiittänyt sitä aina, kun se on tuonut lapset turvallisesti kotiin. Se on minulle, ja meille kaikille hirmurakas auto. Se on meille kuin perheenjäsen, Lehtinen kertoo.

Huolenpito näkyy myös auton sisällä. Se on kaikin puolin siisti, ja sen verhoilu on edelleen sama kuin tehtaalta lähtiessä vuonna 1998.

– Jos nyt jotain parannettavaa oikein etsii, niin kyllähän siinä on hieman alitehoinen moottori, eikä sen äänieristys ole kovin häävi, mutta hyvin sillä on silti pärjätty, Kääriäinen summaa.

#