lauantai 26.9.2020 | 23:54
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Heikki Syrjäniemi pakinassaan: Kätilön kanssa sadeviitan alla hillasuolla

Pe 17.7.2020 klo 19:30

Sieltä se tulla porskutti kumpparit suohon upoten hillaämpäri kourassa. Äijä oli iältään viidenkympin ja kuoleman välistä. Tarkemmin en osannut vuosirenkaita otsalta lukea. Jos ei kysymyksessä olisi ollut perustuslakiin kirjattu jokamiehenoikeus, äijä olisi kai polkenut minut suonsilmäkkeeseen. Tervehdin vastaantulijaa hyvän tavan mukaisesti. Ensin porisimme kesän runsaasta hillasadosta ja sitten juttu kiertyi vanhoihin hillareissuihin.

Eläkkeellä oleva metsuri kertoi, kuinka ennen oli tultu tänne Pyhännän suolle Iisalmesta saakka linja-autolla. Hänelle jokavuotinen hillastus tuntui olevan enemmän kuin pitkä terapiajakso terveyskeskuksen pöntönselvittäjällä. Metsuri keventyi kertomaan, kuinka erilaista seuraa oli vuosien varrella ollut hillanevoilla. Kerran oli oltu postinjohtajan kanssa samassa rahikossa. Toisella kertaa oli rämeikön kätköistä ilmestynyt samoille apajille nuori naispuoleinen kätilö. Silloin olivat taivaan merkit paukahtaneet valloilleen ja vettä oli tullut kaatamalla. ”Siinä me lapsenpäästäjän kanssa kyyhötettiin saman sadeviitan alla ukkoskuuron ajan ja molemmat haistiin pahalle”, metsuri muisteli vieläkin tilannetta huvittuneena.

Kysyin ukolta yllättäen, että haluaisitko lähteä lehtimiehen kanssa hillaan? Kaveri sanoi, p.... etten ikinä lähe. Sanoin metsurille, että nyt muuten olet lehtimiehen kanssa hillassa. Hillakaverin silmämunat pyörähtivät kaksi kierrosta ympäri. Kevensin tunnelmaa ja sanoin, ettei näinä ankarina aikoina voi luottaa enää muihin kuin lehtimiehiin. Äijältä pääsi hörönauru. Tein metsurin puheista johtopäätöksen, että jos menet lehtimiehelle laulamaan hillapaikat niin se kertoo ne kaikille. Olihan ukko viime kesänä myynyt hilloja 1700 euron edestä. Lehtimiehen lavertelu olisi leikannut tämän kesän tulotasoa tuntuvasti. Lupasin pitää mölyt mahassa. Sitten osoitin parinkymmenen metrin päässä olevaa miestä, joka oli tullut kanssani hillasuolle.

-Tuo kaveri on muuten ammatiltaan hauturi ja hän voi tarvittaessa avustaa matkalla tuonpuoleiseen. Kovin kauan en sitten metsuria nähnytkään. Se paineli Kärsämäkeä tai käpälämäkeä kohti.

Niin siitä hillasadosta vielä sen verran. Hillaa tuntui olevan niin hirveästi, että ranteita pakotti. Mutta pienriista oli hävinnyt tyystin soisilta alueilta. Syykin siihen selvisi: kuulin pusikosta hirmuista murinaa, kun karhut siellä uhkaavasti ärhentelivät.

Kirjoittaja on Selänne-lehden ”grand old man”

#