lauantai 8.8.2020 | 11:15
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Yhden päivän saaliina 80 kiloa puolukkaa ja 40 kiloa mustikkaa – Esko Vilppola on marjastanut ikänsä ja tietää keräämisen konstit

Emilia Tiitto
La 18.7.2020 klo 11:00

Esko Vilppola oli vuoden vanha, kun hänen äitinsä otti lapsensa mukaan marjametsään. Esko jätettiin puun juurelle viltin päälle siksi aikaa, että äiti sai marjat kerättyä. Saatuaan sangot täyteen äiti hätääntyi hetkeksi, sillä hän ei muistanut, minkä puun alle Eskon jätti.

– Olen tässä elävänä todisteena siitä, että lopulta minut löydettiin, Vilppola naurahtaa.

Ensimmäisen oman marjasatonsa Vilppola keräsi vuonna 1955 ollessaan 9-vuotias.

– Keräsin naapurin emännälle mustikkasangon ja sain siitä viisi markkaa, Vilppola muistaa.

Marjojen poimimisen salat Vilppola oppi jo pienenä äidiltään, joka oli poikansa mukaan pieni sitkeä ihminen ja ahkera kerääjä.

– Hän toi kotiin niin paljon marjoja kuin jaksoi kantaa.

Hyvinä marjavuosina Vilppola on innostunut keräämään marjoja yli oman tarpeensa.

– Parhaimpina päivinä keräsin 80 kiloa puolukoita ja mustikoita yli 40 kiloa. Saman päivän aikana myös puhdistin marjat. Hyvinä puolukkakesinä satoa kertyi yli 1000 kiloa.

Vilppola muistaa eräänä päivänä nuoruuden innon siivittämänä keränneensä ämpärit, reput ja mukana olleen paperisäkinkin täyteen marjoja. Sen jälkeen hän palasi kuuden kilometrin matkan kantamustensa kanssa kotiin ja haki polkupyörällä uusia pahvilaatikoita kylän pinnasta.

– Silloin huomasin puolukat kuusen juurella, ja päätin hakea ne sateelta turvaan. Innostuin keräämään iltahämärään asti, ja lopulta sen päivän puolukkaretkelle kertyi mittaa 20 kilometriä, johon vielä 12 kilometrin pyöräily päälle.

Marjastamisen lisäksi Vilppola onkin kova pyöräilemään. Viime kesänä hän polki 6000 kilometriä, ja nykyään polkee harva se päivä Kärsämäelle ja takaisin.

– Minulla ei ole huippupyörää, vaan 7-vaihteinen retkipyörä. Sillä pääsee tasaiseen tahtiin polkemaan vastatuulessakin eteen päin.

Monet ovat ihmetelleet, miten Vilppola jaksaa puurtaa niin paljon.

– Olen tehnyt fyysistä työtä ja peruskuntoni on hyvä. Ei se matka tapa, vaan vauhti. Mielenkiinto lähtee siinä vaiheessa, jos itsenä läkähdyksiin uuvuttaa.

Nykyään Vilppola kerää vuosittain metsämarjoja, etenkin mustikkaa ja puolukkaa. Saaliiksi kelpaavat myös lakat, vadelmat ja variksenmarjat.

– Kaksi viikkoa sitten kurkkasin mökilläni Sonkajärvellä tuttuun lakkapaikkaan ja suppuja näytti olevan jonkin verran.

Pyörälenkillään Vilppola vilkaisi tulevaa mustikkasatoa.

– Vielä vaikutti pieneltä, mihin kuiva alkukesä saattaa vaikuttaa. Mustikoiden kypsymistä saa odottaa elokuun alkuun, mutta varmasti emme tänäkään vuonna jää ilman.

Vilppola kerää marjoja niin mökkikunnassaan kuin Haapajärven ja Reisjärven alueella. Kokeneena marjamiehenä hän tietää, ettei marjoja löydy joka vuosi samoilta paikoilta.

– Mustikka tarvitsee valoa, joten on turha lähteä etsimään synkästä kuusikosta. Paras paikka mustikalle on harvaksi hakattu kangasmetsä, jossa mustikka viihtyy etelänpuoleisilla rinteillä.

Myös hillaa saa näiltä leveyksiltä.

– Hillat viihtyvät nevojen ja soiden reunoille, eivät aavoilla soilla. Ne vaativat kosteutta ja suojaa.

Marjastuksessakin välineillä on väliä. Vilppola käyttää apunaan leveää konetta, sillä käsin hän ei ole tottunut keräämään.

­– Kerätessä ei saa hosua. Marjojen lehdet eivät saa irrota, muuten seuraavan vuoden sato kärsii.

Metsäalalla työskenneltyään Vilppola tietää, että on metsässä on turha hosua ja hyppiä - siinä vain väsyttää itsensä.

– Puhdistan marjat aina itse. Joskus myyn marjojani vanhoille ihmisille tai yrityksille, enkä koskaan tingi puhdistamisen laadusta.

Noidannuolta hurjempaa ei Vilppolalle ole marjareissuilla sattunut. Hyttysten ja muiden kiusankappaleiden kanssa marjastaja pärjää, vaikkakin joskus hammasta purren.

– Ainoa haittatekijä on sade. Marjaan ei kannata silloin lähteä, sillä märkänä marjoja on hitaampaa poimia ja putsata.

Ilman häiriötekijöitä Vilppolalta menee noin 20 minuuttia puolukkasangollisen keräämiseen.

– Säilön vuosittain kolmeen pakastimeeni vähintään 10 sangollista kutakin marjaa. Talven aikana marjavarastot tyhjentyvät syönnin yhteydessä.

Marjastajalta vaaditaan peräänantamattomuutta, optimistista luonnetta ja sitkeyttä, sen Vilppola tietää.

– Niinhän se sanotaan, että nuorena vitsa väännetään. Se, mihin on nuorena tottunut, ei tunnu enää vanhempana vastenmieliseltä.

Vilppolaa harmittaakin se, kuinka vähän Suomen marjoja kerätään. Vuosittain marjoja jää metsiin yli 90 prosenttia, sillä puolukan vuosittaisesta sadosta käyttöön päätyy vain noin 10 prosenttia ja mustikan sadosta noin 6 prosenttia.

– Marjastamisessa kiteytyy kaikki hyvät puolet: metsässä mieli virkistyy ja sen jälkeen ruoka ja uni maistuvat, Vilppola sanoo.

Marjastaminen onkin tehokasta hyötyliikuntaa raittiissa ulkoilmassa.

– Korona-aikana kaikkien kynnelle kykenevien kannattaisi lähteä metsään, siellä ei tarvitse pelätä tartuntoja. Marjastaminen on ilmaista, se lukeutuu jokamiehenoikeuksiin ja on verotontakin.

Luonnonvarakeskus ennustaahyvää mustikkasatoa

Luonnonvarakeskuksen mukaan mustikkasadosta on tulossa tänä kesänä hiukan keskinkertaista parempi. Myös Pohjois-Suomen hillanäkymät ovat mainiot.

Mustikan kukinta on päättynyt koko Suomen alueella. Kukkia oli tänä kesänä laskettujen yli 400 koeruudun perusteella keskinkertainen määrä. Tähän mennessä lasketuissa koeruuduissa keskimäärin kuusi kukkaa kymmenestä on pölyttynyt raakileeksi.

– Pölytystulos on hieman tavanomaista parempi, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Rainer Peltola kertoo.

Runsaalta näyttivät myös puolukoiden kukinnat. Puolukan kukinta on päättynyt pohjoisimpia alueita lukuun ottamatta.

Suomuuraimen eli lakkojen kukinta on Luonnonvarakeskuksen keräämien tietojen mukaan päättynyt. Lakkasadon odotetaan kypsyvän heinäkuun puolen välin jälkeen. Luken mukaan kukinta oli runsas ja pölytystulos erinomainen: kukista keskimäärin 70 prosenttia päätyi raakileeksi asti.

– Tavanomainen pölytystulos jää 30 prosenttiin. Raakileiden määrä on erittäin runsas, myös avosoilla. Peltola sanoo.

#