sunnuntai 27.9.2020 | 01:52
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Outi Levä kolumnissaan: Vieraslajitaistelua

Pe 10.7.2020 klo 13:30

Kaukaisina takavuosina istutin tontilleni muutaman jättiputken taimen. Sain ne tuttavaltani, kun etsin sopivaa kasvia tontin syrjäiseen nurkkaan. Nehän kasvoivatkin korkeiksi, kukkivat komeasti ja levisivät innolla. Sitten taloon asettui poikani perhe ja miniälläni oli kultsuja. Lapset syntyivät. Jättiputki oli vaarallinen koiran kirsuille ja lasten varpaille ja sormille. Putken maitiaisneste kun yhdessä auringon valon kanssa polttaisi rakkuloita. Niinpä kiersimme tontin laitoja ja kaivelimme lapiolla ylös joka ikisen juuren ja putken alun, jonka löysimme. Monena kesänä, monta kertaa kesässä. Jokusia vuosia on jo mennyt, että uusia putken pätkiä en ole löytynyt. Silti yhä kyttäilen tontin reunoja ja muitakin alueita, siemenet kun ovat voineet levitä ties miten kauas ja säilyttävät ituvoimansa vuositolkulla.

Tänä kesänä olen varustautunut lupiinisotaan ja aloitinkin sen. Lupiinihan ei kuulu Suomen luontoon. Se on tänne tuotu. Tuomalla se on tuotu Museotien varteenkin, jonne se nyt ei ainakaan kuulu. Se on ainoa museotie Pohjois-Pohjanmaalla. Aikoinaan TVL valitsi museoteitä valintaperusteina “tien valtakunnallinen historiallinen ja kulttuurihistoriallinen merkitys, tietekninen merkitys, tie- ja liikennehistoriallinen merkitys, paikallinen erikoismerkitys , ennallaan säilyttämisen edellytykset sekä alkuperäisyys”. Museotie edustaa 1700-luvun tiestöä. Naapurin Sirpa oli jo Hannunsa kanssa käynyt taistoon tiluksiensa kohdalla. Kahden toisenkin naapurin kohdalta on lupiineja raivattu. Minä tartuin akkutrimmeriini ja kävin taistoon. Alimmissa kukissa siemenet olivat jo valmiita leviämään.

Yllättävän hyvin katkesivat. Keräsin kukat roskapussiin. Melkein kolme pussillista niitä kertyi. Yhden lupiinin sanotaan voivan levittää tuhat siementä, joten jos kukkia ei kerää pois, taistelu on menetetty. Mutta trimmeröintiä riittää. Katkaistu lupiini kasvattaa uusia lehtiä ja kukkavarsia. Niitto tietysti heikentää sitä, mutta ainoa tehokas tapa hävittää se, on kaivaa juuret maasta. Näillä tiedoilla ja kokemuksilla lupiinisota jatkuu vielä monta tulevaa kesää.

Museotien varrella lupiinia kasvaa vajaan puolen kilometrin matkalla. Se on vielä nujerrettavissa. Monessa paikassa lupiini kasvaa valtoimenaan. Villeinä ja vapaina kasvustot laajenevat jopa viisikymmentä metriä vuodessa. Vieraslajien torjunta on maanomistajan velvollisuus. Tänäkin kesänä vielä ehtii, mutta seuraavaksi kesäksi kerkiäisi vieraslajitaistelun organisoida. Se olisi nuorille oivaa kesätyötä, mutta sopisi myös työpajatyöksi. Järjestöt voisivat talkoilla ja itse kukin ulkoilla raikkaassa kesäsäässä.

Kirjoittaja on Selänne-lehden kärsämäkinen avustaja

#