maanantai 25.5.2020 | 03:44
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Anitta Oertel kolumnissaan: Paikallista joka paikassa

Pe 22.5.2020 klo 14:00

Saksassa on parhaillaan menossa parsasesonki. Meidän osavaltiossamme, Mecklenburg-Etu-Pommerissa, parsakausi alkaa yleensä huhtikuun lopussa ja jatkuu aina juhannukseen asti. Parsaviljelmät ovat isoja, mutta kyllä sitä kasvatetaan myös pienemmässä mittakaavassa. Meilläkin oli parsapenkit aikaisemmin Saksassa asuessamme. Joinakin päivinä tuli niin iso sato, että annoimme naapureille tai myimme ovensuulta tutuille.

Tänä vuonna Saksassa ongelmana on ollut kausityöntekijöiden saatavuus. Kuten Suomessa, Saksassa tarvitaan sadonkorjuuseen vierastyövoimaa. Vierastyövoimaa tarvitaan, että saadaan lähellä tuotettua pöytään. Onneksi Puolasta saa tulla korona-aikanakin töihin Saksaan, vaikka Saksasta ei saa mennä ilman karanteenia Puolaan.

Paha juttu oli uutisissa muutama päivä sitten, kun Nordrhein-Westfalenissa sijaitsevan lihatehtaan (kauhea sana) Romaniasta tulleita työntekijöitä oli sairastunut Covid-19-virukseen. Heitä oli satoja. Tarkastuksessa ilmeni puutteita muun muassa heidän ahtaiden asuinolojensa hygieniassa.

Tämän massatuotantotehtaan katolla olevat possut, lehmät ja lampaat näyttivät piirretyissä kuvissa iloisilta. Miten pet(d)ollista manipulaatiota ihminen tuottaakaan. Ostaisitko sinä makkaraa, jonka kääreessä on itkevää possua esittävä kuva?

Parsa on terveellistä, ja se maistuu, jos se ei ole kuivunutta ja puumaista esimerkiksi pitkien kuljetusmatkojen ja väärän varastoinnin takia. Suomessa asuessani kaipasin juuri tähän aikaan vuodesta tuoretta ja omaa herkkuani valkoista parsaa. Lähellä tuotettuna sitä ei siellä saanut, joten jäi monta kertaa ostamatta.

Lähellä tuotettuja elintarvikkeita ja muitakin paikallisia tuotteita arvostetaan entistä enemmän, ja ne kuulemani mukaan menevät nyt myös kaupaksi. Näin sosiaalisen median mukaan.

Olisiko aika nyt kypsä massatuotannon lopettamiselle? Olisiko nyt aika siirtyä oikeasti tuottamaan vain tarpeellinen ja sitä kautta myös kuluttamaan hitaammin?

On mielenkiintoista, että paikalliseen kuluttamiseen kehotetaan joka paikassa, eri puolilla maailmaa. Paikallisuusajatus nostaa päätään, kuin valkoinen parsa penkistä, meidänkin kaupungissamme. Siihen tietysti tarvitaan rajat, jotta tietää mikä on paikallista ja mikä ei. Ja milloin ei lähde itse viemään paikallisuutta muualle, ettei se loukkaisi toisen lähiajattelua. Toisen lähi kun on aina toisen kauko ja päinvastoin, ja joskus kulutamme jopa auttaaksemme rajoista piittaamatta.

Takavuosina oli tapana pitää hyvänä ostaa kehitysmaista tuotettuja tavaroita, jotta siellä eläville voisi taata paremmat olosuhteet.

#