maanantai 25.5.2020 | 05:30
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Pirkko Paananen-Vitikasta Oulun yliopiston musiikki-kasvatuksen professori: ”Musiikki on ollut elämässäni niin kauan kuin muistan”

Satu Kangas-Viljamäki
To 14.5.2020 klo 15:29

Reisjärvellä syntynyt ja kasvanut dosentti, Pirkko ”Pikke” Paananen-Vitikka on valittu Oulun yliopistoon musiikkikasvatuksen professoriksi 1.8.2020 alkaen. Mutta kuka hän onkaan?

– Olen Irma ja Arvo Paanasen tytär. Isäni toimi aikoinaan Reisjärven kunnanjohtajana ja äitini oli opettaja, Paananen-Vitikka kertoo.

– Musiikki on ollut elämässäni niin kauan kuin muistan. Vauvakirjassani lukee, miten olin laulanut kuulemiani lauluja sävelelleen ja sanalleen 1,5-vuotiaana, hän kertoo.

Paananen-Vitikan lapsuuden suosikkilelu oli leikkiflyygeli, minkä lisäksi hän muistelee lämmöllä kotonaan ollutta urkuharmonia.

– Äiti harjoitteli sillä kappaleita ja minua se kiinnosti tavattomasti. Muistan urkuharmonin koskettimien olleen juuri ja juuri silmieni tasalla, kun yritin tapailla soittimesta laulua ja isoveli joutui polkemaan palkeita. Se oli minusta mahdottoman hieno soitin.

Kun Paananen-Vitikka oli viiden, heidän kotiinsa hankittiin piano.

– Muistan sen päivän kun eilisen. Juoksentelin kotini vieressä olleella pellolla ja taivaalla oli sateenkaari, kun piano tuotiin pihaan. Isosiskoni Sirkku aloitti musiikkiopiston ja voi miten minäkin olisin halunnut pianotunnille. Kuusivuotiaana aloitin musiikin opiskelun kanttori Pekka Syrjäniemen opissa. Keksin omia pianokappaleita soittoläksyjen lomassa, hän kertoo.

Paananen-Vitikka sai musiikkiopiston päästötodistuksen 14-vuotiaana, jolloin hän lauloi myös kuorossa.

– Lauloimme kolmiäänisesti ihan omaksi iloksemme. Ryhmään kuului Leppäsen Pirkko, Pellisen Kirsi, Haikolan Leena ja Pasasen Sirpa. Pirkon Jouko-veli teki meille sovituksia. Kuoro kulki käsi kädessä muiden harrastustemme kanssa, partiossa ja seurakunnan toiminnassa.

Varsinainen musiikillinen herääminen ja ajatus musiikista ammattina heräsi Paananen-Vitikalle lukioiässä.

– Peruskoulun jälkeen menin Haapajärven lukioon, missä sain yksityistunteja vastikään Suomeen muuttaneelta, puolalaiselta Jerzy Gebertiltä. Hän oli valtavan hieno pianisti ja muutti koulun käytävät soitollaan taikamaailmaksi. Koulun käytävillä kaikuivat usein Chopinin etydit.

Viimeinen tikki Paananen-Vitikan muusikon uralle ommeltiin Köyliön jazzleirillä, missä hän kävi lukioaikana.

– Muistan myös kuunnelleeni radiosta Sibelius-viulukilpailua, jonka voitti sinä vuonna Viktoria Mullova. Se oli tavattoman kiinnostavaa ja jännitin kilpailun etenemistä.

Haapajärven lukiovuosia Paananen-Vitikka muistelee lämmöllä.

– Opettajat olivat mahtavia, etenkin ranskan opettaja, joka vei meidät kahtena kesänä kuukauden mittaiselle bussimatkalle halki Euroopan. Ajatelkaa, että hän uhrasi puolet omasta kesälomastaan meille. Päämäärämme oli aina Kreikka, ja matkan varrella näimme muun muassa kaikki itäblokin maat. Tuollaisilla elämyksillä on valtava voima nuoren elämään.

Lukion jälkeen Paananen-Vitikka lähti opiskelemaan musiikkikasvatusta Jyväskylän yliopistoon.

– Siellä vierähti 20 vuotta ensin opiskellessa sitten tutkijantyössä. Siinä rinnalla tein biisejä bändeissä. Väittelin filosofian tohtoriksi vuonna 2003 improvisaation kehittymisestä lapsuusiässä.

Paananen-Vitikka toimii tällä hetkellä musiikkikasvatuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Sitä ennen hän on toiminut Jyväskylän ja Oulun yliopistoissa yliopistotutkijana ja opettajankouluttajana sekä musiikkioppilaitoksen rehtorina.

– Työskentelin musiikkiopiston rehtorina Koillis-Lapissa kuutisen vuotta. Siinä tuli musiikkioppilaitoksen työt ja toimintakentät tutuiksi. Työkaverit olivat siellä aivan ihania.

Paananen-Vitikka pitää musiikkiopistojen toimintaa tärkeänä koko maassa.

– Verkosto kattaa lähes koko Suomen, mikä tuo suomalaisille koulutuksellista tasa-arvoa. Etenkin, kun peruskoulusta on vähennetty taito- ja taideaineiden opetusta. Sama suuntaus on vallalla myös luokanopettajien koulutuksessa, mikä tarkoittaa sitä, ettei nyt valmistuvilla luokanopettajilla välttämättä ole niin hyviä mahdollisuuksia taito- ja taideaineiden opetukseen. Musiikkiopistoissa on pätevät opettajat, joiden kanssa lapsi pääsee alkuun musiikin opinnoissa. Toki toivoisin, että harvinaisempia soittimia voisi opiskella myös pienemmillä paikkakunnilla.

– Informaalia opetusta löytyy nykyään onneksi monesta muustakin paikasta, kuten internetistä, ja kaikenlainen musisointi perheessä tai vaikkapa ystävien kesken opettaa ja kehittää, Paananen-Vitikka toteaa.

Hän korostaa, kuinka monet musiikkiopiston käyneet lapset ja nuoret päätyvät aloille, missä musiikkia tarvitaan.

– Se on tärkeää koulutusta, jolla on työllistävä vaikutus.

Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen professorina Paananen-Vitikka aloittaa siis elokuussa.

– Teen tutkimusta ja vastaan siellä omasta aineestani ja sen kehittämisestä, opetussuunnittelusta, profiloinnista ja siitä, millaista tutkimusta alalla tehdään. Professorina kannan vastuun valmistuvista maistereista ja jatkotutkinnoista eli tulevista tohtoreista.

Professorin työhön kuuluu myös yliopiston sisäistä kehittämistä ja yhteistyötä, rahoituksen hankkimista sekä yhteiskunnallisia ulottuvuuksia.

– Olen mukana monissa sävellyspedagogisissa hankkeissa. Esimerkiksi Jyväskylän vuosina olin mukana isossa EU-hankkeessa Maija Fredriksonin kanssa, missä kehitettiin uusia oppimisympäristöjä, kuten pelejä musiikkikasvatuksessa.

#