maanantai 25.5.2020 | 03:54
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Pyhäjärven kirkkoherra Mirva Ahola hartauskirjoituksessaan: Kuin äiti lastaan

Su 10.5.2020 klo 10:00

Lapsi kapuaa syliin. Vähän sattuu ja pitäisi puhaltaa. ”Kyllä se paranee”, todetaan ja niin leikki taas jatkuu. Pieni lapsi tietää luonnostaan, mistä apu löytyy. Äidin tai isän syli on turvallisin paikka, kun tulee paha mieli, kun itkettää tai käy kipeää. Se syli, johon me olemme syntyneet ja joka meitä on alusta pitäen ruokkinut ja hoivannut, on paikka, johon etsiydymme hädän tullen.

Siitä sylistä kasvaa kuitenkin ajallaan ulos. Jokin hetki vain jää viimeiseksi kerraksi äidin sylissä, eikä siihen enää koskaan palaa. Lapsi kasvaa ja aikuistuu, eikä äidin ja isän syliin enää oikein mahdu. Vuosien päästä saa ehkä itse kasvaa syliksi pienelle, uudelle ihmiselle, jonka suurin lohtu ja turva vuorollaan saa olla. Mistä aikuinen ihminen löytää lohduttavan sylin, kun elämä murjoo, kun tekee kipeää ja pelottaa? Ei kukaan aina jaksa olla vain sylinä toisille, huolten kantajana ja avun antajana. Osaammeko etsiytyä siihen syliin, josta olemme lähtöisin ja joka meitä on kantanut ennen kuin olimme eläneet päivääkään? Mikä on se syli, josta ei kasva koskaan ulos?

”Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä teitä lohdutan.” (Jes. 66:13) Raamatun piirtämä kuva Jumalasta koetaan usein hyvin maskuliiniseksi. Jumalasta käytetyt nimetkin, Herra tai Isä, vahvistavat usein tuota kuvaa. Mutta kuten tuo Jesajan kirjan kohta osoittaa, Jumalasta puhutaan myös hyvin toisenlaisillakin kuvilla. Jumalan läheisyyteen hakeudutaan kuin lintuemon siipien suojiin ja Kaikkivaltias Jumala lohduttaa omiaan kuin äiti lastaan. Jumalasta avautuu lempeä, äidillisen suojeleva ja syliinsä sulkeva kuva. Psalminkirjoittaja puolestaan tietää sanoa: ”Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen.” Ps. 27:10. Niin suurta ja syvää kuin äidin ja isän rakkaus voikaan olla, silti nekin kalpenevat sille rakkaudelle, jolla Jumala meistä kaikista pitää huolen. Hänen sylistään ei voi kasvaa ulos, siihen me mahdumme kaikkine kantamuksinemme.

Äitienpäivän aikaan saa tuntea iloa ja kiitollisuutta äidistään tai äitinä olemisestaan, kokea myös täyttymättömien toiveiden ja odotusten ristiriitaisuudenkin. Äitienpäivänä saa myös olla ikävä äitiä, jonka on menettänyt, ikävä äitiä, jonka rakkautta jäi vaille tai ikävä lapsia, jotka eivät koskaan syntyneet tehdäkseen sinusta äitiä. Jumala lupaa meille kaikille: ”Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä teitä lohdutan.”

#