torstai 9.4.2020 | 20:26
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Reisjärven vs. kirkkoherra Matti Vuohtoniemi hartauskirjoituksessaan: Marian jalanjäljissä

Su 22.3.2020 klo 10:00

Marianpäivällä ja joululla on paljon yhteistä. Kumpikin juhla viittaa Vapahtajaan, Jeesukseen, joka syntyi tänne keskellemme ihmiseksi Neitsyt Mariasta, kuten uskontunnustuksen sanoin tunnustamme. Hän syntyi tänne keskellemme ihmiseksi, että meistä kaikista tulisi taivaan Isän lapsia. Nöyrästi Maria otti hänelle annetun tehtävän vastaan.

Oliko Marian saama tehtävä, Jeesuksen äidin tehtävä helppo vai vaikea tehtävä? Mehän tiedämme Raamatusta, että Jeesus-lapsi oli kiltti, vanhemmilleen kuuliainen. Ei varmaankaan ollut mitään kurinpito-ongelmia. Tässä suhteessa tehtävä oli helppo. Mutta toisaalta tehtävä oli vaikeimmista vaikein, sillä Maria-äidin osana oli saattaa lastaan ristin juurelle asti. Marianpäivä ja pitkäperjantai, ristinpääsiäinen ovat hyvin lähellä toisiaan.

Suomalainen runoilija Oiva Paloheimo kirjoittaa tästä runossaan Neitsyt Marian kehtolaulu näin:

”Nuku jo pieni, että et nää äitisi kyyneleitä. Voi, rakas pitkä ja raskas tie ulkona oottaa meitä. Pientä kättäsi ojennat. Veriin lyödään se kerran. Miksi, oi lapseni, kohtaskaan sun äitiäs armo Herran?”

Miksi, oi lapseni kohtaskaan, sun äitiäs armo Herran? Niin, miksi? Kyselemme tänäkin Marianpäivän aikana.

Tähän kysymykseen me tiedämme vastauksen. Sen tähden, että meistä voisi tulla taivaallisen Isän omia. Lunastushinta meistä, sinusta ja minusta ei ole rahalla mitattavissa, vaan siihen tarvittiin Vapahtajan ristinkuolema, siihen tarvittiin Maria-äidin tunnollinen tehtävän täyttäminen.

Oiva Paloheimo jatkaa runossaan:

”Ah, sinut saattaa tahtoisin onnenpäivien mukaan, riemuksi ruusujen, Lintusen, ei sua kiusaisi kukaan. Voi, sinun äitisi kapinoi taivaan tahtoa vastaan. Mutta, ah, tuska on tuudittaa ristille ainutta lastaan.

En sua hennois antaa ees kauneimman enkelin syliin. Mutta, mä tiedän, kuljet pois julmien ihmisten kyliin. Jumalan sydäntä kantaa saat, siunata kaikkia heitä. Kuka on valmiina siunaamaan kahta poloista meitä?

Nuku jo heinillä juhlien, lepää rauhassaan hetki. Huomenna armas alkava on pitkä kärsimysretki.

Nukkuessa lapseni kultainen, Jumalan prinssi pieni. Kunneka täällä sä

kuljetkaan, sinne on minunkin tieni.”

Lähtekäämme seuraamaan Marian jalanjäljissä kohti kevättä, pikäperjantaita ja sen perästä pääsiäisaamun kirkkautta, jota Koronaviruskaan ei voi himmentää.

#