maanantai 17.2.2020 | 13:58
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Mielipide

Satu Kangas-Viljamäki pääkirjoituksessaan: Ystävänpäivänä

Selänne
Pe 14.2.2020 klo 10:52

Erittäin ihanaa ystävänpäivää! Monen mielestä ystävänpäivä on ”amerikkalaista hapatusta”, mutta itse en allekirjoita tuota lausuntoa kuin ehkä imelimpien ”ihkunamipusujen” osalta.

Ystävä on päivänsä ansainnut, sillä ilman ystävää ihmisen on aika paha olla.

Ystävän kanssa kaikki, niin ilot kuin surutkin ovat helpompia elää. Kenelle sinä soitat, kun kuulet hyviä uutisia? Ystävälle tietenkin - entä silloin, kun kohtaat isoja vastoinkäymisiä? Ystävä hädässä tunnetaan.

Hätä toimii usein myös ystävyyden mittana. Ne ihmiset, jotka katoavat, kun hätäsi on suurin, eivät ansaitse arvonimeä ”ystävä”.

Ystävän kanssa nauretaan ja itketään niin, ettei aina tiedä kumpaa oltiinkaan alunperin tekemässä.

Mutta entä jos ei ole ketään kenelle soittaa? Ystävän puute on tänä päivänä alati kasvava ongelma. Niin lapset, nuoret kuin vanhukset kärsivät yhä enemmän yksinäisyydestä. Työikäisen yksinäisyydestä harvemmin kukaan puhuu mitään, mutta epäilemättä sitäkin on. Miksi näin on? Yksilöllisyyttä korostavassa maailmassa yhteisöllisyydelle ei tahdo löytyä enää sijaa. Jokainen kun on oman onnensa seppä - ainakin niin väitetään.

Ystävyys on mielestäni kahden kauppa. Kukaan ei voi olla ystävyyssuhteessa pelkkä ottava osapuoli, on myös osattava antaa, jotta ystävyys toimisi. Luulen, että tämä on yksi ystävyyden ja monen parisuhteenkin ongelma tänä päivänä. Ihmiset eivät enää uskalla paljastaa sisintään kenellekään, ettei toinen satuttaisi.

Mitä me voimme siis tehdä? Ollaan ystäviä toisillemme. Tänään ja vielä huomennakin. Kysytään, mitä sinulle kuuluu ja jäädään aidosti kuuntelemaan, mitä toisella on sydämellään.

Kuuntelemisen taito, se on aika tärkeä juttu asiassa kuin asiassa.

#