maanantai 27.1.2020 | 21:18
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Lääninrovasti Kari Tiirola hartaustekstissään: Aika kuluu – vai sittenkin täyttyy

Selänne
Su 5.1.2020 klo 10:00

Mikä on se uusi aika, joka on vaihtunut? Uusi kalenteri on otettu käyttöön ja nyt toiseksi viimeinen luku alkaakin ykkösen sijasta kakkosella. Mutta onko oikeasti mikään muuttunut? Ilotulitusraketit paukkuivat, tasavallan presidentti piti uudenvuodenpuheensa ja telkkarista tulee mäkihyppyä. Englantilaiset jauhavat Brexittiä ja uusi hallitus sotea. Allakka kertoo ensi suven säät niille, jotka osaavat sitä oikein katsoa, auringonpaisteet ja vesisateet. Meille muillekin se puhelee siitä, että taas on yksi vuosi kulunut. Mittaamme aikaa on tehdä kellolla ja kalenterilla, joita ei voi kääntää taaksepäin. Ovatko siis jäljellä vain haalistuvat muistot ja kultainen nuoruus, joka jää unholaan? Tai toisinpäin: onko aika vain niitä unelmia ja ennustuksia, jotka toteutuvat tai jäävät toteutumatta ja painuvat aikanaan muistojen joukkoon?

Raamatussa inhimilliseen ajanlaskuun murtautuu myös toisenlainen aika. Se on aika, johon Isä Meidän rukous päättyy: ”sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesta iankaikkiseen”. Se näyttäytyy ehtoollisliturgiassa, kun ennen ehtoollisen asetussanoja muistellaan Jumalan hyviä tekoja: ”Profeettojen kautta annoit uuden liiton lupauksen ja kun aika oli täyttynyt lähetit Poikasi.

Raamatun kielessä ajan täyttyminen viittaa yhteen hetkeen ja tapahtumaan, joka kävi toteen, kun keisari Augustus antoi käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Aika täyttyi, kun Joosef lähti Galileasta yhdessä kihlattunsa Marian kanssa ja ilmestyivät enkelit ja paimenet kiiruhtivat. Aika täyttyi Raamatun mukaan Betlehemin seimellä tai oikeastaan seimessä, jossa lapsi makasi.

Saamme aloittaa kalenterivuoden Jeesuksen nimessä. Kuten useimmat raamatullisista nimistä, tämäkin nimi sisältää viestin. Nimen hepreankielinen alkuperä voidaan suomentaa: Jahve, Herra pelastaa. Herra pelastaa tänään, huomenna ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Meidän ei tarvitse keksiä itsellemme jumalia, sillä ajan täyttyessä Jumala on itse tullut meidän keskellemme. Näemme hänet kaikessa siinä, mitä Jeesus tekee. Hän on Jumala, joka saa kuolleet heräämään, joka tulee lapseksi, jotta hän voisi olla meitä lähellä, joka itkee kuollutta ystäväänsä, joka pysähtyy, parantaa ja tuntee myötätuntoa kaikkia kohtaan. Elämällemme on annettu merkitys, koska kaikki Jumalan aika on täyttynyt. Meidän tehtävämme on tehdä juuri sitä, mitä Jeesus tekee: olla lähellä, lohduttaa, tuntea myötätuntoa, iloita. Sillä silloin meidän elämämme kirkastaa häntä, jolta olemme elämämme saaneet. Jos epäilet, oletko sen arvoinen tai kykenetkö siihen, kuule, mitä Jeesus itse sanoo meistä: ”Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen ja vielä suurempiakin. Siinä on Jumalan uudenvuodenlupaus.

#