tiistai 19.11.2019 | 12:55
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Selänne-lehden pitkäaikaisin päätoimittaja, Elina Jyrinki e. Nuolioja asuu tätä nykyä Muhoksella ja työskentelee 60-vuotiaan paikallislehti Tervareitin päätoimittajana ja toimitusjohtajana: ”Jokainen ihminen on jutun arvoinen”

Satu Kangas- Viljamäki Selänne
Pe 1.11.2019 klo 13:03

Selänne-lehden pitkäaikaisin päätoimittaja (4 vuotta ja 4 kuukautta), Elina Jyrinki e. Nuolioja asuu tätä nykyä Muhoksella ja työskentelee 60-vuotiaan paikallislehti Tervareitin päätoimittajana ja toimitusjohtajana.

– Kun minä nuorena tyttönä lähdin täältä, vannoin mielessäni, etten tule ikinä takaisin. Toisin kävi. Nyt asun kotipitäjässäni, missä suku on lähellä ja elämä tuntuu hyvältä, Jyrinki kertoo.

Sukunimi hänellä on vaihtunut ja sen verran meillä on lupa paljastaa, että hän miehensä sukujuuret ovat myös Haapajärvellä.

– Vierailemme siellä usein ja on ihanaa, miten ihmiset tulevat edelleen jututtamaan minua missä sitten liikunkin. Niin, ja kyllä - tyttärellekin kuuluu oikein hyvää. Hän kasvaa niin vauhdilla, ettei äiti aina tahdo pysyä mukana.

Neljä vuotta sitten Jyrinki siirtyi Selänteestä Siikajokilaakson päätoimittajaksi, missä hän työskenteli kahden vuoden ajan.

– Sitten Tervareitistä otettiin minuun yhteyttä ja minua pyydettiin lehden päätoimittajaksi ja toimitusjohtajaksi. Lehti oli minulle tuttu jo entuudestaan, sillä työskentelin siellä viitenä kesänä ennen Kalajokilaaksoon tuloani. Uusi työ lyhensi myös työmatkaani, sillä Siikajokilaaksossa ollessani työmatkoihin kului yhteensä 1,5-2 tuntia. Nyt asun käytännössä työpaikkani vieressä.

Muhos ja Haapajärvi ovat kutakuinkin samankokoisia pitäjiä. Ainoa ero niiden välillä oikeastaan on vain se, että Muhos on kunta ja Haapajärvi kaupunki.

– Asuin yhdessä välissä hetken Oulussa, mutta se ei tuntunut oikealta. Ei minusta saa kaupunkilaista tekemälläkään, Jyrinki nauraa ja kertoo, miten palvelut ja ihmiset ovat Muhoksella lähellä.

Kun Jyringiltä kysyy, mikä ero Selänteellä ja Tervareitillä on - hän menee (uskokaa tai älkää) hiljaiseksi.

– Tulin Selänteeseen Nivala-lehdestä, joka täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Silloin, kun työskentelin siellä, lehti juhli kuusikymppisiään. Samoin Siikajokilaakso täytti minun aikanani pyöreitä ja nyt Tervareitti täyttää 60. Selänteessä kaikki oli uutta, eikä perinteitä liiemmin ollut.

– Olipa lehti mikä hyvänsä, lukijat on lunastettava joka viikko suurella journalistisella äänellä. Kaupunkilehdessä, siis Selänteessä ollessani mietin joskus, voisiko sitä tehdä kevyemmin, mutta päädyin kuitenkin aina pyrkimään journalistisesti kunnianhimoiseen lehteen. On ollut ilo seurata, että Selännettä on tehty sekä sisällöllisesti, että journalistisesti rikkaalla otteella minun jälkeenikin.

Jyrinki sanoo oppineensa juuri Selänteen harjalla sen, että jokainen ihminen on jutun arvoinen.

– Etenkin silloin tekemämme juttusarja Valtuutettu vapaalla avasi silmäni tälle asialle.

Selänteen ajoista Jyrinki muistaa parhaiten päivän, jonka vietti Risto Kärkkäisen kanssa sormusta tehden sekä toisen päivän Vaskikellossa kelloja valaen.

– Jos jotain negatiivista täytyy sanoa, niin ne liittyvät silloisiin Pyhäjärven kaupunkiin liittyviin kiistanalaisiin asioihin. Se oli minun korkeakouluni kuntapolitiikassa, Jyrinki muistelee.

– Opin paljon molemminpuolisen kuuntelemisen tärkeydestä ja siitä, miten tärkeää journalistin on pohtia, mikä oikeasti palvelee lukijaa ja mikä ei. Selänteen työkavereita minulla on toisinaan ikävä, sillä meillä oli Savelan Antin ja Syrjäniemen Heikin kanssa hyvä tiimi ja hyvä huumori - samoin avustajien, joille kaikille haluan lähettää lämpimät terveiset.

Ihan oman mainintansa ansaitsee myös Tervareitin reportterikoira Ramsu, joka todellisuudessa on siis Jyringin oma labradorinnoutaja.

– Ramsulla on omat sosiaalisen median sivut ja se kulkee aina välillä mukana muun muassa Tervareitin tapahtumissa ja toimutuksessa. Ihmiset tykkäävät ottaa selfieitä sen kanssa, mikä on Ramsusta aivan ihanaa. Sitä on pyydetty myös juttukeikoille, joita ryhdymme toteuttamaan Ramsun kanssa syksyn ja talven aikana.

Koiran lisäksi Jyrinki on opetellut ”hytkyttelyn” jalon taidon ja tanssii itämaista tanssia Oulujokiopistossa.

– Oikein paljon terveisiä ihan teille jokaiselle, Jyrinki toivottaa.

#