tiistai 19.11.2019 | 13:20
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Vesikoskella on eletty maasta jo 200 vuotta, tilalla on pitkät perinteet ja persoonallinen isäntä, joka uskaltaa sanoa miten asiat ovat

Satu Kangas-Viljamäki Selänne
Su 3.11.2019 klo 00:00

Siitä on muutama viikko, kun sain juttuvinkin haapajärvisestä Heikki Siika-ahosta, jonka puimakone jyttyytti juuri sillä hetkellä Pyhäjärven puolella. ”No mikäpä siinä”, ajattelin. Aihe oli hyvä ja minulla sattui juuri sopivasti olemaan sillä hetkellä kalenterissa tyhjää.

Soitin Siika-aholle saman tien ja sovin jutun teosta, sillä olihan puintiaika vielä täysillä käynnissä. Puhelun aikana Siika-aho vinkkasi jututtamaan myös talon isäntää, kenen pellolla hän oli sillä hetkellä urakoimassa.

– Siltä mieheltä eivät jutut aivan heti lopu, Siika-aho vihjaisi.

Sain urakoitsijalta ohjeet kääntyä Vaskikellon risteyksestä Kärsämäkeä kohti, kääntyä sitten oikealle ja ajaa niin pitkästi, että näen tien vieressä ison kartanon.

– Et voi erehtyä, Siika-aho sanoi vakuuttavasti, vaikka hiljaa mielessäni niitä hieman epäilin ja uskoin vakaasti eksyväni alta aikayksikön.

Kuinka väärässä ihminen voi olla! Ajoin ohjeiden mukaan suoraan perille ja löysin itseni ison, keltaisen kartanon pihasta. Tienviitassa luki Vesikoskentien ja talon pihaan osoitti kyltti: ”Vesikosken tila”.

Mihin kummaan olin taas itseni tunkenut?

Ehdin hetken ”kuikistella” pihalla, sillä Siika-aho oli neuvonut, ettei sisälle sovi mennä miten vain. Siellä olisi nimittäin vastassa pahasisuinen koira. Panin merkille, että kartanon takana virtasi Pyhäjoki. Pihan toisella puolella oli vanha navetta ja ihan ”kohtuullisen” kokoinen rehusiilo. Toisella puolella jonkinlainen piharakennus, jonka katolla komeili vanha vellikello.

Eipä aikaakaan, kun talon isäntä kurautti autolla eteeni, nousi autosta ja hymyili valloittavasti.

 Pentti Haavisto, päivää. Ja sinä olet se lehti-ihminen?

Samaan hengen vetoon Haavisto kertoi olevansa erittäin huonokuuloinen, joten toimittajan on parasta sitten käyttää ääntään reilusti. Ikääkin miehellä tuntui olevan jo reippaasti yli eläkeiän, mutta eläkkeelle jääminen ei kaikesta päätellen liene tullut hänellä mieleenkään.

Vesikosken tila on Haaviston synnyinkoti.

– Isäni Einari Haavisto oli alunperin Vesikosken pehtoori. Hän osti tilan tammikuussa 1945, kun Vesikosken edellinen omistaja, Otto Thuneberg kuoli, Pentti Haavisto sanoo.

– Kauppa tehtiin tammikuussa ja kun minä synnyin maaliskuussa, sanottiin: ”Nyt syntyi ensimmäinen talonpoika Haaviston sukuun”.

Pentti itse on harjoittanut tilalla koko ikänsä maataloutta, ensin lehmiä ja sitten lihasikoja. Hän on kasvattanut tilaa määrätietoisesti koko elämänsä, ja nyt tilalla onkin 220 hehtaarin tilukset.

– Isä kuoli, kun oli 12 ja Vesikosken tilalla oli peltoja silloin noin 40 hehtaaria. Vesikosken kartanon maista meni sodan jälkeen asutukseen 450 hehtaaria ja siirtolaisten kanssa oli alun alkaen hyvät välit. Olihan isäni kokenut saman lapsuudessaan. Kotoa häädön. Karjalaisille piti antaa uusi mahdollisuus juurtua tähän maahan. Monilla paikkakunnilla oli huono vastaanotto. Toisin oli Vesikoskella.

Nyt Vesikosken sikalassa kasvaa 440 eläintä, minkä lisäksi Haavisto on osakkaana kärsämäkisessä Porsasmäen emakkosikalassa.

– Välillä on ollut tiukkaakin, kun olen ostanut maatiloja sieltä ja täältä, mutta selvitty kuitenkin on.

Kaiken tämän lisäksi Haavisto on tehnyt ison elämäntyön turveyrittäjänä ja kertoo tarjonneensa ensimmäisen työpaikan yli 60 nuorelle työmailtaan, niin turvesuolta kuin maatilalta.

– Työmaillani he oppivat työn tekoa ja sitä, miten yhteiskunnassa ylipäätään toimitaan. Yhdestä heistä tuli sotatieteen maisteri, majuri ja Hornet-lentäjien kouluttaja. Yksi entinen työntekijäni on väitellyt Jyväskylän yliopistossa tohtoriksi. Mottoni on aina ollut, että riidat pitää sopia nopeasti, toisin sanoen antaa anteeksi jos joku loukkaa sinua. Olen kohdellut alaisiani aina niin hyvin kuin olen osannut ja vielä tänäkin päivänä entiset työntekijäni tulevat tervehtimään ja vaihtamaan kuulumisia. Se tuntuu mukavalta.

Haavisto kertoo Kauhavan Yrittäjä -opistossa sanotun seuraavaa: ”Ihmisellä on rajallinen määrä järkeä. Sen vuoksi vanhoja asioita ei saa muistella, vaan katsoa, mikä on nykytilanne ja mikä on päämäärä. Sen jälkeen kaikki ajatukset suunnataan tuon päämäärän saavuttamiseen”.

Moni tuntee Haaviston myös politiikasta.

– Olin Pyhäjärven kaupunginvaltuustossa Kokoomuksen edustajana silloin, kun Selänne-neuvottelut olivat kuumimmillaan. Olin myös valtuustoryhmän puheenjohtaja siihen aikaan ja mukana kuntaliitos-neuvottelussa Haapajärvellä. Mainitsin siellä tapelleeni Haukiputaan kirkkoherran kanssa, minkä jälkeen kaupunginjohtaja Veteläiselle tuli yskä, joka ei rauhoittunut ennen kuin haki vesilasin ja otti siitä ryypyt. Hän katsoi minua kuin hullua. Ajattelin: ”Nyt tuli niin suuri väärinkäsitys, että empä oikaise”. Todellisuudessa Haukiputaan kirkkoherra oli minun ikäiseni Pekka Siljander. Kouluaikana menimme välitunnilla koulun piharakennuksen taakse telmimään, etteivät opettajat näe. Hän oli nuoruudessaan hyvä koulukaverini.

– Synninpäästön antoi aikoinaan arkkiatri Arvo Ylppö sanoessaan ettei poikalapsia pidä kieltää tappelemasta: ”Katsokaa kissan pentuja, koko aika ne tappelee”.

Kerran Haavistoa pyydettiin puhumaan Säätytalolla Helsingissä, valtakunnallisen arkkitehti-kilpailun avajaisissa, missä hän vaati Suomen kermaa jättämään ”tsaarinaikaisen” ajattelun pois.

– Siinä ensin tulevat herrat, sitten ei mitään, sen jälkeen hevosen paskoja ja sitten rahvas. Ei tavallinen kansa. Penäsin kriittistä ja avointa keskustelua yhteiskuntamme parantamiseen. Se, joka tekee työt on paras asiantuntija. Puheeni jälkeen sain valtavat aplodit ja taputukset, Pentti muistelee ja kertoo puheensa poikineen lisää puhepyyntöjä.

Haavisto on toiminut myös 12 vuotta Metsähallituksen neuvottelukunnassa. Viimeksi Kuhmon kaupunginjohtaja Eila Valtasen varajäsenenä.

Mutta palataanpa takaisin itse tilaan ja Vesikosken taloon, joka rakennettiin alunperin vuonna 1855.

– 80-luvulla tein vanhaan kartanoon kauhean remontin, missä väentupa muutettiin toiseksi huoneistoksi keittiöineen ja makuukamareineen. Samalla sinne rakennettiin myös sauna-osasto suihkuineen ja pukuhuoneineen. Oli sekin kovaa hommaa, metsää piti kaataa 27 hehtaaria, että talosta saatiin sellainen kuin piti. Suunnittelun teki arkkitehti Leena Heinänen.

Haaviston naapuri tuumasi asiasta: ”Pentti ei ole saanut vouhotuksellaan muuta kuin metsään aukkoja”, johon Pentti vastasi: ”Von Dööbel ratsasti aukkoja katsellen”.

– Tänä päivänä tuossa aukossa on suoritettu harvennushakkuu, ja puuta hehtaarilla on paljon enemmän kuin ennen aukkohakkuuta.

16.3.2003 talo paloi melkein maan tasalle.

– Mietin pitkään, mitä seuraavaksi teen, kunnes päätin rakentaa kartanon uudelleen juuri sellaiseksi kuin se oli uudenaikaisilla mukavuuksilla höystettynä.

Vesikosken tilasta, siinä toimineesta sahasta, rautaruukista ja sähkövoimalasta voi lukea lisää Marja Puron kokoamasta ja Jokikylä-Ruhkalan kylähistoriapiirin julkaisemasta kirjasta Jokikylä-Ruhkalan historiaa: Koskien kohinaa ja suvantopaikkoja.

Kun talon ja sen isännän historia tuli käytyä pääpiirteittäin läpi, pääsimme lopulta pellollekin, missä Maaselän maatalouspalvelu Oy urakoi Haaviston viljoja talteen.

– Siellä on vehnää, kauraa ja ohraa sekä heinää, joka on hyvä viljelykierrossa. Tilan sato menee sikojen rehuksi, Pentti kertoo.

– Tänä vuonna on tullut hyvä viljasato, vaikka kesä olikin mitä oli, Heikki Siika-aho sanoo ja kertoo toimineensa puintiurakoitsijana 30 vuotta.

– Tukikohtani on Koposperällä Haapajärvellä.

Heikin ja Pentin apumiehenä hääri pyhäjärvinen Martti Jauhiainen, joka on jäänyt kaivokselta eläkkeelle ja luvannut autella tuttuja miehiä aina tarvittaessa.

– Käytännössä olen ollut koko kesän Pentillä töissä, Jauhiainen nauraa.

#