sunnuntai 25.8.2019 | 06:36
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Artikkeli

”Menisin vaikka kuuhun lasteni puolesta”

Satu Kangas-Viljamäki Selänne+
Su 12.5.2019 klo 00:00

Alkava viikonloppu on ollut Johanna Järvenpäälle yhtä juhlaa. Hänen kolme lastaan tulivat perjantaina Haapajärvelle, ja heti samalle päivälle oli suunnitelmissa kakun teko.

– Sunnuntaina menemme vanhempieni luo Kumisevaan, missä koko perhe saa olla yhdessä, Järvenpää suunnittelee.

Mikään edellä mainituista asioista ei ole Järvenpäälle itsestäänselvyys, sillä neljä vuotta sitten hänen elämänsä liitutaulu pyyhittiin kerrasta tyhjäksi.

– Ajoin Elämäjärventieltä rajusti ulos ja sain vakavan aivo- ja selkäydinvamman. Muistini ei ole enää entisellään, hän kertoo.

Järvenpää oli onnettomuuden jälkeen kolme kuukautta tajuton, ja vietti niin Oulun yliopistollisessa sairaalassa kuin Oulaskankaalla yhteensä noin vuoden onnettomuuden jälkeen.

– Sen takia lapset muuttivat isänsä luo. Nyt näen heitä joka toinen viikonloppu. Onnettomuudesta aiheutuneiden vaivojen vuoksi en pysty ottamaan heitä kaikkia yhtä aikaa luokseni, ja Haapajärven viikonloput he viettävät vuorotellen minun, tätinsä ja isovanhempiensa luona.

Äidiksi Järvenpää tuli 19-vuotiaana, kun perheen esikoinen syntyi. Suunnitellusti ja toivotusti.

– En muista, että kukaan olisi pitänyt nuoruuttani pahana, vaan kaikki olivat asiasta hyvillään, Järvenpää muistelee ja kertoo olevansa kiitollinen siitä, että ehti tulla äidiksi ennen onnettomuuttaan.

– Sen jälkeen äitiys olisi tainnut jäädä haaveeksi. Minulle äitiys oli alusta asti hyvin luontevaa, minkä takia yhteiskunnan nykyinen suuntaus siirtää lasten hankintaa niin pitkään kuin suinkin tuntuu hassulta. Jokainen tietenkin tekee kuten tahtoo, mutta en minä ainakaan koe jääneeni mistään paitsi heidän takiaan. Päinvastoin.

Järvenpää kertoo laittaneensa aina lasten edun omansa edelle ja hoitaneensa lapsensa hyvin.

– He ovat minun ykkösasia. Menisin vaikka kuuhun heidän puolestaan, vaikka minulla on korkean paikan kammo. Heidän olemassaolonsa on myös kannustanut minua jaksamaan ja katsomaan elämässä eteenpäin, hän nauraa.

Äitiys merkitsee Järvenpäälle ennen kaikkea rakkautta ja sitä, että saa pitää huolta elämänsä tärkeimmistä ihmisistä.

– Haaveilen siitä, että jonain päivänä voisin ottaa heidät kaikki yhdessä luokseni ja saisin huolehtia heistä. Minulla on maailman ihanimmat lapset, vaikka varmaan jokainen äiti tuntee omista lapsistaan sillä tavalla.

Onnettomuuden myötä Järvenpää pääsi, tai joutui jäämään sairaseläkkeelle.

– Olin yhtä tenttiä vaille valmis lähihoitaja, ja se harmittaa edelleenkin.

Järvenpää teki ennen onnettomuuttaan töitä muun muassa Karjalahdella ja ehti tutustua hoitajan työhön hyvin.

– Hoitajasta hoidettavaksi yhdessä silmänräpäyksessä muuttuminen otti koville, ja toisinaan katkeruus yrittää hiipiä mieleeni. Se ei tunnetusti auta mitään, mutta aina sille tunteelle ei vain voi mitään.

Lasten näkemisestä ja laulamisesta iloa ja onnea saava Järvenpää haaveilee myös oman kissan hankkimisesta.

– Minulla oli ennen hevosia ja koira, mutta kissa sopisi nykyiseen elämäntilanteeseen parhaiten. Tietenkin, jos löytäisin itselleni vielä elämänkumppanin, kaikki olisi hyvin. Ja tietenkin lottovoitosta haaveilevat kaikki, Järvenpää nauraa.

#