torstai 20.6.2019 | 11:14
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Lehmän poikiminen on iloinen tapahtuma - Emolehmät ovat helppohoitoisia ja hyviä poikijoita

Outi Levä Selänne+
Pe 12.4.2019 klo 00:00

Agnuksien ja Herefordien vasikat eivät ole helpoimpia kuvattavia.

– Niillä on nyt sellainen hormonihöyry päällä, että ne varjelevat jälkeläisiään agressiivisestikin. Viisi emoa on juuri poikinut ja loputkin poikivat kuukauden parin aikana, sanoo Jari Vierimaa kävellessään emolehmäpihatolleen.

Pienehköt lypsykarjatilat eivät tahdo enää leipää antaa. Vierimaan mielestä alle kolmenkymmenen lehmän tilalla vieläkin pärjää, jos tila on velaton.

– Jos on vain maksellut velkoja pois, on vaikea lähteä uudelleen investoimaan. Tilan kehittäminen on kuitenkin tilan toiminnan jatkamisen edellytys.

Jari ja Anna-Leena Vierimaalla oli myös lypsykarjatila. Uuden lypsykarjanavetan investoiminen ei tuntunut mielekkäälle, niin he päättivät lähteä töihin tilan ulkopuolelle. Anna-Leena on toiminut jo seitsemän vuotta luomuasiantuntijana ProAgriassa, Jari toimii siellä kasvinviljelyasiantuntijana. Kokemusta on myös uusien viljelijöiden kouluttamisesta ja maataloustuottajien edunvalvonnasta.

– Olen nähnyt alan monipuolisuuden ja miten se toimii. Miten nuoria alalle koulutetaan. Miten toiset viljelijät työtään tekevät. Osaan nyt enemmän arvostaa maataloustyötä. Arvostukseni oman tilankin töihin on noussut ja emolehmätuotanto tuntuu mielekkäältä.

Työssään Vierimaa kohtaa viljelijöitä laidasta laitaan. Niitä tosi yrittäjiä, jotka yhä rohkeasti investoivat ja kehittävät. Ja niitä, joilla on ongelmia burnoutiin asti. Sukupolven vaihtaminen on tilalla iso haaste. Maatalouspolitiikka ja markkinatalous ovat lyhytjänteisiä, rahoittajat tiukkoja.Tiloilla tehtävien ratkaisujen on kestettävä jopa sukupolven pituinen aika.

– Nuoria saisi maatalousalalle tulla enemmän. Kun opetin maatalouden töitä Haapajärven maatalousoppilaitoksessa, olivat kaupunkilaistytöt usein innokkaita opiskelijoita. Vanhempiensa vaatimuksesta kouluun tullutta maatalon poikaa ei opiskelu paljoa kiinnostanut. Nuorenkin on avartavaa käydä mutka ”maailmalla”. Sieltä kotitilakin voi näyttäytyä uudessa valossa.

Viime syksynä valmistuneessa emolehmäpihatossa Agnukset ja Herefordit rouskuttavat rehua. Pihaton malli on hiekkaparsipihatto. Keskimmäisenä pitkässä rakennuksessa on vasikoiden turvapaikka eli vasikkapiilo, joka on paksusti oljilla päällystetty alue, jossa vasikat voivat lepäillä. Molemmilla puolilla ovat hiekkaparret, joissa on neljäkymmentä senttiä hiekkaa ja sen päällä olkea. Laidoilla on oleskelutila, jossa lehmät liikkuvat vapaasti. Rakennuksessa on erityisesti kiinnitetty huomiota eläinten hyvinvointiin. Vierimaalla emolehmät syövät vain nurmirehua ja laidunrehua.

– Teemme viljankin säilörehuksi. Vilja on ruisvehnää ja hernettä. Rehua tehdään kahta laatua, lypsättävää ja aikaisin korjattua rehua emoille ja vasikoille imetyskauden ajaksi ja elatusrehua myöhemmin sitten kun emot eivät imetä enää vasikoitaan.

Vasikat ovat emon kanssa kesän ulkona ja lähtevät syksyllä toiseen taloon kasvatettaviksi.

Emolehmä elää lypsylehmää kauemmin, pitkästi yli kymmenen vuotta, sillä sitä ei rasiteta.

– Emolehmät ovat helppohoitoisia ja hyviä poikijoita. Niitä ei tarvitse avustaa. Pihatossa on kameravalvonta. Seuraan tilanteita ja menen sinne tarvittaessa. Poikiminen on niin riemullinen tapahtuma, että sen kuulee tupaan asti.

#