maanantai 27.5.2019 | 07:29
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Heikki Jylkkä on työskennellyt erilaisten koneiden parissa koko ikänsä ja tehnyt vapaaehtoistyötä vaivojaan valittamatta

Satu Kangas-Viljamäki Selänne+
Pe 15.3.2019 klo 06:00

Reisjärven Kalajalla lapsuutensa viettänyt Heikki Jylkkä on ollut pienestä pitäen konemies.

– Enhän minä malttanut olla koskaan kotona koulun jälkeen, vaan kävin nakkaamassa repun kotiin ja lähdin saman tien naapuriin, Niskasen Juhon firmaan töihin, Jylkkä muistelee kansakouluaikojaan.

Kun koulu oli käyty, Jylkkä sai oitis vakituisen pestin Niskaselta.

– Niskanen teki silloin ahkerasti metsäojia ja niihin hommiin minäkin lähdin. Aurat rakennettiin itse hallilla, minkä jälkeen ojia tehtiin kolmen yksikön voimin ympäri vuorokauden pitkin Suomea. Ensin niitä tehtiin auroilla, joita vedettiin traktoreilla, sitten mukaan tulivat kaivinkoneet ja pillarit. Samalla työnkuva laajeni ja ryhdyimme tekemään muun muassa metsäautoteitä.

20 vuotta vierähti niillä töin, kunnes jatkuva kiertäminen alkoi kyllästyttää oman perheen perustanutta miestä.

– Kävin kysymässä töitä Silomaalta, joka piti siihen aikaan linja-autoja Reisjärvellä ja pääsinkin sinne asentajaksi. Se oli kovaa hommaa sekin. Firmassa oli 22 autoa liikenteessä, ja alkuun vain neljällä niistä hallipaikat. Autoja piti aina aamutuimaan herätellä pihalta henkiin. Kaikki muu, paitsi syöttöpumput korjattiin itse ja autot myös käytettiin katsastuksessa kahdesti vuoteen. Hirviniemen Tapio tuli myöhemmin tallille toiseksi asentajaksi ja kahden teimme töitä pitkään.

Samalla Jylkkä ajoi itselleen linja-autokortin pystyäkseen tuuraamaan kuljettajia tarvittaessa.

– Ajoin paljon myös tilausajoja ja armeijakuljetuksia. Minulla on A, B, C, D ja E-kortti sekä henkilöauton ammattilupa taksia varten.

Kun linja-autohommia oli kestänyt niin ikään parisenkymmentä vuotta ja linja-autotkin olivat vaihtaneet jo kertaalleen omistajaa, Jylkkä lähti opiskelemaan sähköpuolta ja vaihtoi työpaikan Reisjärven meijerille.

– Kävin koulut Helsingin ammatinedistämislaitoksella ja suoritin Malmin kartanossa työnjohtajan oikeudet aina 1500 volttiin saakka. Se oli kova homma, kun tentteihin piti osata 13 kirjan verran oppia ja lakikirja päälle. Valmistuttuani siirryin meijerille töihin ja huolsin päätyönäni maitotankkeja, joita silloin oli alueellamme peräti 400.

Sitten hän perusti oman yrityksen, Kodinkone ja kylmälaitehuollon.

– Oma vapaus houkutteli minut yrittäjäksi. Hoidin autojen ilmastointeja, asensin lämpöpumppuja ja huolsin viiden liikkeen kylmälaitteet. Kyllä välillä tuntui, että kunto loppuu kesken, kunnes 68-vuotiaana jäin eläkkeelle.

Työn lisäksi Jylkkä on toiminut puolisonsa Ingan kanssa vapaaehtoisena Autoliitossa, Liikenneturvassa, SPR:ssä ja Vapepassa, jonka ensimmäinen etsinnän johtajakoulutus kokoontui Haapajärvellä jo vuonna 1988.

– Lähdimme mukaan Autoliiton toiminaan 1970-luvun alkupuolella. Silloin oli olemassa vielä Haapajärven-Reisjärven osasto. Sitten yhdistyimme Ylivieskaan osastoon, josta tuli myöhemmin Kalajokilaakson osasto. Toimin itse osastomme puheenjohtajana 30 vuotta ja Inga saman verran sihteerinä, kunnes kaksi vuotta sitten irtisanouduimme tehtävistämme. Minä kuulun vielä hallitukseen ja olen ainoa tiepalvelumies alueellamme, mutta Inga ei ole ollut enää siinä mukana. Itsekseni ole osallistunut myös Palokunnan ja Vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimintaan.

Kaiken tämän lisäksi Jylkät ovat olleet innokkaita karavaanareita ja olleet muun muassa rakentamassa SF Caravan Keski-Pohjanmaan omaa leirintäaluetta Kuturantaa Lestijärvellä.

– Jokkis-hommissa olen ollut mukana turvallisuuspäällikön ja katsastusmiehen ominaisuudessa. Olemmepa me olleet rakentamassa Kemoran rataakin, Jylkkä muistelee.

Tätä nykyä Jylkkä on jo vähentänyt yhteiseksi hyväksi toimimistaan, sillä jalat ja selkä eivät enää ole entisensä.

– Kuuluin pitkään Reisjärven kunnan tielautakuntaan, kunnes se muuttui liikennelautakunnaksi. Sitten se yhdistettiin tekniseen lautakuntaan, mistä siirryin edustamaan kuntaamme Poliisien neuvottelukunnassa, missä käsitellään turvallisuusasioita. Olen järjestänyt Liikenneturvan koulutuksia törmäyskelkan kanssa Pohjois-Pohjanmaalla useita vuosikymmeniä, ja lopulta Reisjärvikin lähti mukaan koulutuksiin muutama vuosi sitten. Olen käynyt kouluilla pitämässä myös Liikenneturvallisuuskoulutusta kymmeniä vuosia ja jakanut lapsille yli 3000 heijastinta. Ne ovat hienoja päiviä, kun koululaiset tulevat oppiin, missä on myös poliisi ja ambulanssi paikalla. Kuulun myös Reisjärven liikenneturvaryhmään.

Se, mikä Jylkkää harmitta nykyajassa, on ihmisten haluttomuus tehdä vapaaehtoistyötä.

– Nuoria ei saa enää yhdistysten toimintaan mukaan, eivätkä vanhat enää jaksa.

LA-puhelimesta kännykkään

Heikki Jylkkä on ollut aina ajan hermolla myös radiopuhelinten suhteen.

– LA-puhelin oli suosittu yhteydenpitoväline ja asensin niitä autoihin todella paljon aikoinaan. Niitä laitettiin niin yksityisille kuin linja-autoihinkin ja antennit rakennettiin itse, Jylkkä muistelee

Ensimmäisen autopuhelimen Jylkkä hankki jo 70-luvulla.

– Se oli sellainen kenkälaatikon mallinen laite, johon tilattiin puhelut Vaasasta. 80-luvulla hankin ensimmäisen nmt-puhelimen, jossa oli näppäimet. Se puolestaan kytkettiin auton äänimerkkiin, joka rupesi huutamaan puhelun tullessa. Se villitys ei kauaa kestänyt, sillä oli tavattoman noloa, jos puhelu sattui tulemaan vaikkapa silloin kun olit pysähtynyt suojatie vierelle.

Äänimerkki korvattiin nopeasti ”jatkokapulalla”, joka nappasi puhelun signaalin myös auton ulkopuolelta.

#